Peitossa korallioksaisen onnenluolan
keskellä kuolemanriuttaa
he soittavat ikuisen elämän sankarivirttä
harpulla äänettömyyden
ja antavat hetkien valua
sormien läpi kuin veden
ja antavat katsehen hukkua
kaukaisuuksien sineen,
missä nuolena kiitää kiireinen lintu
kohti piipittäväistä,
piskuista pesää
nokkansa vasussa lapsille iltainen eine:
taivaan pelloilta pudonnut
auringon jyvä...