Slick — filosofi.
"Ei se ole mitään", sanoi Shannon tarkastaen rikkoutunutta likasuojusta.
"Yhteenajoko?" kysyi Steel, hänen apulaisensa.
"Niin — vieläpä varsin miellyttävä. Suorastaan paras kaikista!"
He menivät kapeaan käytävään, josta päästiin Dick Shannonin asuntoon.
"Ei, en ole odottanut kauan", sanoi Steel, kun Dick aukaisi
arkihuoneensa oven. "Tiesin teidän tulevan takaisin tänne. Tapasitteko
Bognorin miehen?"
"Kyllä — sain hänestä jotakin valumaan suostuteltuani häntä hiukan.
Steel, tiedättekö mitään rouva Eltonin sukulaisista?"
"En ole edes tietänyt, että hänellä on sukulaisia" sanoi toinen.
"Ehkäpä Slick tietää. Olen pyytänyt hänet tänne kello kuudeksi.
Tahtoisinpa tietää, onko tyttö päässyt onnellisesti perille kaupunkiin?"
"Kuka?" kysyi toinen hämmästyneenä, ja komissaari hämmentyi hetkiseksi.
"Ajattelin... erästä", sanoi hän kömpelösti ja vaihtoi puheenaihetta.
"Onko ruumis tunnettu?": kysyi hän.
Steel pudisti päätänsä.
"Mies oli ulkomailta, luultavasti Etelä-Afrikasta", sanoi hän. "Hänellä
oli jalassa buurien keskuudessa hyvin suositut _veltshoen_-saappaat,
ja hänen massissaan oleva tupakka on varmasti Magaliesbergiä. Mikään
muu tupakka ei ole samanlaista. Hän on ehkä ollut Englannissa muutamia
viikkoja, vaikka toiselta puolen on todennäköistä, että hän on aivan
äsken tullut maihin. _Buluwayo_ ja _Balmoral Castle_ saapuivat viime
viikolla, ja kaikesta päättäen hän tuli toisessa niistä. Itse asiassa
ne ovat ainoat laivat, jotka ovat tulleet Etelä-Afrikasta kahden viime
viikon aikana. Tiesikö Bognorin mies mitään kuningattaren jalokivistä?"
"Ei mitään. Hän sanoi, että Elton oli riitautunut hänen kanssaan jokin
aika sitten, eikä heillä ollut mitään yhteisiä asioita. Pääasiassa puhe
oli, niinkuin on tavallista tällaisissa tapauksissa, vertauksia ja
metaforeja. Varasta ei voi koskaan saada sanomaan lapiota lapioksi."
Hän seisoi tuijottaen ajatuksissaan pöytään, ja sitten:
"Luultavasti hänen sisarensa _oli_ häntä vastassa?"
Steel räpytti silmiään.
"Kenen sisar, sir?" kysyi hän, ja tällä kertaa Dick Shannon nauroi.
"Varmasti hän oli", sanoi hän jatkaen ajatuksenjuoksuaan. "Joka
tapauksessa hänen piti estää hänet tulemasta Curzon Streetille ja
ohjata hänet johonkin hotelliin."
Valo koitti Steelille.
"Nyt ymmärrän, te puhutte Eltonista?"
"Puhun Eltonista -", myönsi kapteeni Shannon, "ja eräästä toisesta.
Mutta se toinen ei ole teille mielenkiintoinen. Onko talo vartioitu?"
"Eltoninko? Kyllä. Meidän on ollut meneteltävä hyvin varovaisesti,
sillä Elton on ovela veijari."
Dick puri huultaan.
"Mitään ei tapahdu, ennenkuin neljännestä vailla kymmenen, jollen ole
suuresti erehtynyt. Silloin Suomen kuningattaren kaulaketjut lähtevät
Curzon Streetiltä, ja minä tahdon henkilökohtaisesti seurata niitä
niiden määräpaikkaan, koska tahdon hyvin pielelläni tavata joukkueen
viidennen jäsenen, joka, niinkuin luulen, on ulkomaalainen."
"Entä sitten?" kysyi Steel, kun hän keskeytti.
"Sitten minä otan kiinni Dora Eltonin. Ja juuri sitä minä olen
odottanut pitkän, pitkän aikaa."
"Miks'ei Bunnya?" kysyi Steel, ja Dick hymyili.
"Bunnylla on yllin kyllin rohkeutta: annan hänelle siitä tunnustuksen.
Vaatii aavistamattoman suurta rohkeutta kulkea Lontoon halki varastettu
omaisuus taskussaan ja tietoisena siitä, että puolet kaupungin
poliiseista pitävät asianomaista silmällä, Se ei sovi Bunnylle, Ei,
hänen vaimonsa tekee sen tempun."
Hän katsoi kelloaan kärsimättömästi ja otti sitten aikataulun
kirjoituspöydältään.
"Oletteko lähdössä jonnekin?" kysyi Steel hämmästyksissään.
"En", kärsimättömästi. "Katson, mihin aikaan hänen junansa saapuu."
Hän käänteli lehtiä, minkä jälkeen hänen sormensa juoksi alas erästä
sareketta pitkin, sitten hän katsoi jälleen kelloaan, aivankuin olisi
unohtanut, mitä jo oli nähnyt.
"Hän saapui puoli tuntia sitten. Ihmettelen..."
Myöskin Steel ihmetteli. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt Dickiä
sellaisessa mielentilassa. Mutta kaikki selitykset teki mahdottomiksi
mr Slick Smithin saapuminen. Hän tuli ilman epäröintiä, hyvin hillitty,
siististi puettu mies, jonka sileät kasvot, välkkyvät silmät ja kallis
sikari ilmoittivat hänen elävän rauhassa maailman kanssa. Hän nyökkäsi
Steelille ja sai myötämielisen irvistyksen vastaukseksi. Vasta kun
Steel oli poistunut, tuli Dick asian ytimeen.
"Pyysin teitä tulemaan, Slick, kysyäkseni teiltä neuvoa. Kaulaketjut
varastettiin sittenkin."
"Niin olen nähnyt aamulehdistä", sanoi Slick "vaikka en kovin suuresti
luotakaan aamulehtiin Omasta puolestani pidän parempana iltapäivällä
saatavaa toisintoa; iltalehdillä ei ole aikaa kaunistella uutisia, vaan
ne ilmestyvät niissä miedontamattomina."
"Elton oli siinä mukana, eikö totta?"
Slick kohotti kulmakarvojaan.
"Saatatte minut hämmästymään", sanoi hän kohteliaasti. "Hyvänen aika!
Mr Eltonko? Hän on viimeinen henkilö maailmassa, jota voisi epäillä
näpistelystä."
"Jätetään kaunistelut ja käydään suoraan asioihin", sanoi Dick työntäen
whiskypullon vieraansa puolelle pöytää. "Mitä tiedätte mrs Eltonista?"
"Mitä ihastuttavin nainen! Mitä suloisin nainen! Kuitenkin olisi
liioittelua sanoa hänen sielunsa olevan valkoista, neitseellistä lajia.
En epäile tunnustaa, että kun ajattelen sieluja yleensä, niin minusta
on parempi, että ne ovat hienosti värjättyjä, _rose du barri, eau de
nil_ — mitä hyvänsä, paitsi ei sitruunaa."
"Mikä hän oli ennen naimisiinmenoaan?"
Slick kohautti olkapäitään.
"Juorupuheet ja häväistysjutut ovat minusta inhoittavia", sanoi hän
haluttomasti. "Kaikki, mitä tiedän hänestä, on, että hän oli hyvä
nainen, mutta huono näyttelijätär. Luulen hänen menneen naimisiin
Eltonin kanssa tehdäkseen hänestä paremman miehen. Niin monet parhaista
naisistamme tekevät sillä tavalla."
"Ja onko hän onnistunut?" kysyi Shannon ivallisesti.
Jälleen mr Smith kohautti olkapäitään.
"Kuulin tuonottain, että Elton kannattaa innokkaasti kieltolakia. Onko
se merkki parannuksesta? täytyy olla, luulen minä."
Hän kaatoi lasiinsa runsaan annoksen whiskyä ja antoi seltteriveden
sihisten valua sen päälle sifonista.
"Juomista ei voi puolustaa millään tavalla, olipa sitten kuinka
terävä tahansa. Voidaan sanoa: Mutta minähän ryyppään kohtuullisesti:
pitäisikö minun oikeuksiani rajoittaa sen vuoksi, että tuo kauhea
maustekauppias juo itsensä juovuksiin ja lyö vaimoaan? Mihin minä
vastaan: Englannissa on viisikymmentätuhatta alle kuuden kuukauden
ikäistä pienokaista, pienokaista, jotka olisivat lapsellisen
iloisia saadessaan kauniin, kirkkaan partaveitsen leikkikalukseen.
Ja te voisitte antaa jokaiselle niistä partaveitsen, kapteeni,
ja enintään yksi viidestäkymmenestätuhannesta leikkaisi poikki
nuoren kurkkunsa. Täytyykö meidän silloin kieltää näitä muita
neljääkymmentäyhdeksäätuhatta ja riistää niiltä ilo ja onni leikkiä
parranpoistajalla, koska yksi pienokainen on tuhmuuksissaan leikannut
päänsä poikki? Kyllä, sir, meidän täytyy. Terve järki sanoo meille,
että mikä on tapahtunut yhdelle, voi aivan yhtä hyvin tapahtua kaikille
viidellekymmenelletuhannelle. Puhunko viisauden sanoja? Puhun.
Kiitoksia: — maljanne!"
Hän maiskutteli huuliaan hyväksyvästi.
"Vähintään kaksikymmentä vuotta vanhaa. Olisipa kaikki whisky
tällaista, niin tapahtuisi vähemmän itsemurhia."
Dick katseli häntä tarkkaan ollen täysin selvillä siitä, että hän
tahtoi hienotunteisesti siirtää keskustelun uudelle uralle.
"Onko hänellä sisarta?"
Mr Smith tyhjensi loput lasistaan.
"Jos hänellä on", sanoi hän, "niin Jumala häntä auttakoon!"