_Rakas Seni!_
Minua liikutti, kun kyselit niin paljon oloistani. Kiitos. Minulla
on hyv‰ olla.
Mies on kiivas ja ep‰luuloinen, niinkuin olen varmaan ennenkin
kertonut, ja ik‰vyyksi‰ sattuu, mutta kyll‰ ne menev‰t aina ohitse
ja niist‰ on huviakin t‰ss‰ yksitoikkoisuudessa.
Poika on sinun n‰kˆisesi. Aivan. Ole hyvill‰si. Ei mies mit‰‰n
aavista. Ei pojasta ole minulle suurtakaan vastusta, ‰l‰
pelk‰‰. H‰n on pieni poika vain. H‰nelle puhelen kuin toverille
vahingoittamatta h‰nt‰, kun h‰n ei ymm‰rr‰. H‰n on hiljainen ja
katsoo kauan yhteen paikkaan. Olisi ik‰v‰, jos h‰nest‰ tulisi
raskasmielinen tahi sellainen heikko, joka takertuu pikkuseikkoihin.
Luulen, etten suuresti uskalla kajota h‰nen kasvatukseensa, etten
pilaisi h‰nt‰. Eikˆh‰n jokainen menne sinne, jonne ment‰v‰ on?
Muistelen sit‰ aikaa, jolloin yhdess‰ elimme. Se on syˆpynyt
syv‰lle mieleeni.
En osaa en‰‰ kirjoittaa. Sanat kangertavat. Ja turhaahan on liiaksi
kirjoittaa, kun sanottavaa ei ole.