[51] Keisari Konstantinus I muutti Rooman valtakunnan pääkaupungin
(jonka vaakunassa oli kuvattuna kotka) Roomasta Bysantiin, lännestä
itään eli siis vastoin auringon suuntaa sekä vastaan Aineiaan,
roomalaisten »kantataaton», matkaa Troijasta Italiaan (jossa hän otti
puolisokseen Lavinian, Latinus-kuninkaan tyttären).
[52] Dante oletti keisarillisen istuimen siirron Bysantiin (»Euroopan
soppeen») tapahtuneen v. 333 j.Kr. (Brunetto Latinin muk.) ja keisari
Justinianuksen nousun valta-istuimelle v. 539.--Kukkuloilla tarkoitetaan
Troijan vuoria.
[53] Keisari Justinianus I (synt. 483, valitt. keisariksi 527, kuol.
565), joka jätti maailmalle itsestään juhlallisen muistomerkin:
roomalaisen lain (_Corpus Juris civilis_). Justinianus oli vajonnut
harhaoppiin, jota varsinkin Eutykes saarnasi ja joka väitti, että
Kristuksessa oli ainoastaan yksi luonto, jumalallinen, mutta paavi
Agapetus, joka saapui Konstantinopoliin anomaan rauhaa itä-goottien
puolesta, sai hänet eräässä uskonnollisessa keskustelussa vakuutetuksi
Kristuksen kahdesta luonnosta, jumalallisesta ja inhimillisestä.
[54] Belisarius, Justinianuksen oiva sotapäällikkö (490-565), jonka
urotöistä sotaretki itä-gootteja vastaan sekä vandaalien vallan
kukistaminen Afrikassa ovat huomattavimmat.
[55] Väärintekijöillä tarkoitetaan sekä ghibelliinejä, jotka käyttivät
keisarikunnan vertauskuvaa itsekkäisiin tarkoituksiin, että guelfeja,
jotka sitä vastustivat.
[56] Seuraavassa Dante kertoo pääpiirteissään teoksessaan _De Monarchia_
Rooman vallan loistavan voittokulun yli Vanhan maailman alkaen siitä
hetkestä, jolloin Pallas, Latiumin kuninkaan Evanderin poika, kaatui
taistelussa Rutulien kuningasta Turmista vastaan.
[57] Albassa = Alba Longassa, jonka Aineiaan pojan Ascaniuksen sanotaan
perustaneen ja jossa kotka vallitsi yli kolme vuosisataa, siihen asti,
jolloin kolme Horatius-veljestä joutui taisteluun kolmen Curiatiuksen
kanssa ylivallasta ja aiheutti kaupungin häviön.
[58] Brennus, gallialaisten johtaja Roomaa vastaan (gallialaiset voitti
T. Manlius Torquatus).--Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, tarentumilaisten
johtaja.
[59] Rooman sotamaineen edustajia.
[60] »Arabialaiset» = Hannibalin afrikkalaiset joukot. Danten aikana
kutsuttiin arabialaisten nimellä yleensä Pohjois-Afrikan väestöä; ehkä
Dante on käyttänyt tätä nimitystä myös loppusoinnun vuoksi.
[61] Kummulla tarkoitetaan Fiesolea, jonka juurella Firenze sijaitsee ja
jonka G. Pompeiuksen kerrotaan hävittäneen (Villani).
[62] »Lähellä aikaa» = lähellä Kristuksen syntymän aikaa.
[63] Ranskan jokia, jotka todistavat Caesarin voittoisista sodista
Galliassa.
[64] Farsaloksessa (Thessaliassa) Caesar sai ratkaisevan voiton
Pompeiuksesta (48 e.Kr.). Tämän voiton seuraukset tuntuivat aina Niilin
rannoilla asti, jossa Plotemaios surmasi Pompeiuksen tämän noustessa
maihin. Caesar vuorostaan kukisti Plotemaioksen vallan Egyptissä.
[65] Antandros, satamakaupunki Frygiassa.--Simois, pieni joki, joka
virtaa lähellä Troijaa.
[66] Juba, Numidian kuningas, Pompeiuksen lämmin kannattaja, kaatui
Tapsuksen taistelussa (46 e.Kr.).
[67] Seuraava valloittaja oli Octavianus Augustus, joka Filippin luona
voitti Brutuksen ja Cassiuksen. Myöhemmin hän raivasi tieltään Marcus
Antoniuksen ja tämän veljen Luciuksen Perugiassa. Tämä kaupunki sai
kärsiä pitkäaikaisesta piirityksestä.
[68] Viittaus Kleopatran itsemurhaan: tarinan mukaan hän tappoi itsensä
kyykäärmeen myrkyllä Actiumin tappion ja Antoniuksen kuoleman jälkeen,
kun ei voinut vietellä voittajaa Octavianusta.
[69] »Kolmas Caesar» = keisari Tiberius, jonka hallitessa Kristus
ristiinnaulittiin; Dante, jonka mielestä tämä teko on osittain
juutalaisten syytä, antaa tälle keisarille sotapäällikkönsä Tituksen
kautta kunnian olla Jumalan vihan kostajana.
[70] »Longobardin hammas» = longobardien viimeinen kuningas Desiderius,
joka ahdisti kovasti paavi Hadrianus I:tä, kunnes Kaarle Suuri tuli
avuksi ja voitti kirkon viholliset (773).
[71] Ks. edellä [35].--Edelliset pitivät omana tunnusmerkkinään Rooman
kotkaa; jälkimmäiset olivat ottaneet puoluekilpeensä kultaliljat
(_fleurs de lys_), Ranskan kuningassuvun tunnusmerkin.
[72] »Uusi Kaarle» = Anjoun Kaarle I, joka oli Napolin kuninkaana ja
guelfien johtajana vuoden 1300 vaiheilla.
[73] Tässä Justinianus vastaa Danten toiseen kysymykseen (ks. edell.
laulu, s. 5, 6) ja sanoo, että Merkurius, »taivaan pienin tähti»,
(_Dante: Convito_ II. 14.) on määrätty niille hengille, jotka maan
päällä ovat koettaneet saavuttaa kunniaa ja hyvän maineen ihmisten
keskuudessa. Koska he näin poikkesivat ylimmästä päämäärästä, joka on
Jumala, heidän on pakko viettää aikansa tässä lähinnä alimmassa
taivaassa.
[74] Romeo = Romieu de Villeneuve (synt. n. 1170), Provencen viimeisen
kreivin, Raimundus Berlinghieri IV:n neuvonantaja ja ylin hovimestari;
kreivin kuoltua (1245) hän jäi hallituksen hoitajaksi sekä kreivin
viimeisen tyttären, Beatricen, holhoojaksi. Tämä tytär naitettiin Anjoun
Kaarle I:lle (vrt. Kiirastuli VII). Romieu kuoli v. 1250.--Kreivin
kolmesta vanhimmasta tyttärestä oli Margareta nainut Ranskan kuninkaan
Ludvig IX:n, Eleonora Englannin kuninkaan Henrik III:n ja Sanctia
viimemainitun veljen Rikhardin, Cornwallin kreivin, joka 1257 valittiin
Saksan kuninkaaksi, ja näin tuli kustakin neljästä sisaresta aikanaan
kuningatar. Tämä kaikki on historiallisesti totta. Mutta Danten aikana
oli liikkeellä toinenkin tarina, jonka hän esittää tässä ja joka
tavataan laajempana Villanilla (_Cron_. VI 91).