[27] »Niinkuin Daniel ...» selittäessään jo unohdetun unen ja sen
merkityksen, tyynnytti kuningas Nebukadnessarin vihan. Tämä oli käskenyt
tappaa kaikki Babylonin viisaat (ks. Daniel 2:12-46). Samoinkuin Daniel
tunsi unen salaisuuden jumalallisen ilmoituksen kautta, samoin Beatrice
tunsi Danten epäilykset ilman että tämä oli niitä hänelle ilmaissut.
[28] Platon opetti, että sielut oli luotu ennen ruumista ja jaettu
tähtiin, joihin ne ruumiillisen kuoleman jälkeen jälleen palasivat;
täällä ne viipyivät lyhyemmän tai pitemmän aikaa ansioittensa mukaisesti
ja palasivat sitten taas maalliseen ruumiiseen (ja ne muuttuivat
naisiksi, joiden entinen elämä oli ollut moitteellista).
[29] »Sapekkaampi» = myrkyllisin, ilmeisimmin kristillisen kirkon opin
vastainen.
[30] Vrt. I laulun selitys [1].
[31] Tuomas Akvinolainen, jota Dante näissä säkeissään seuraa, sanoo
(Summa theol.) mm.: »On soveliasta esittää pyhän Raamatun jumalallisia
ja hengellisiä asioita aineellisin vertauskuvin ...» koska kaikella
meidän tiedollamme on alkunsa aistimuksissa (Quia omnis nostra cognitio
a sensu initum habet); ja toisessa kohdassa: »Sillä sitä, että Raamattu
mainitsee Jumalan kädet, ei ole otettava kirjaimellisesti, että muka
Jumalalla olisi nämä ruumiilliset jäsenet, vaan se, mitä näillä
jäsenillä tarkoitetaan, on hänen toimiva voimansa (virtus operativa).»
[32] Arkkienkeli Rafael (ks. n.s. Tobiaksen kirj. 3:25).
[33] Timaios, yksi puhuvista henkilöistä Platonin samannimisessä
dialogissa.
[34] Mikäli Platon nim. uskoo, että tähdistä tulevat ne hyvät ja huonot
vaikutukset, jotka johtavat ihmisiä hyvään tai pahaan.
[35] Danten toinen epäilys koski Piccardaa ja Constanzaa, jotka
väkivallalla, vastoin omaa tahtoaan oli pakotettu rikkomaan
luostarilupauksensa. Beatrice selittää nyt nojautuen tässäkin Tuomas
Akvinolaisen oppiin, minkä vuoksi he ovat joutuneet autuuden alimmalle
asteelle.
[36] Pyhä Laurentius oli Rooman kirkon diakonina kolmannella
vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valeriuksen hallitessa
(258); jaettuaan kirkon aarteet köyhille, jotteivät keisarilliset
virkamiehet olisi saaneet niitä haltuunsa, häntä piinattiin ensin
ruoskilla ja asetettiin sitten halstarin tapaiselle rautalankaverkolle
poltettavaksi. Kerrotaan hänen keskellä tuskiaankin pysyneen lujana ja
tyynenä, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät
hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
[37] C. Mucius Scaevola, jonka ihmeteltävä mielenlujuuden osoitus lienee
useimmille tuttu historiasta.
[38] »Toinen ahdinko» = Beatricen ja Piccardan sanojen välillä ilmennyt
ristiriita. Edellinen oli näet sanonut, että Piccarda ja Constanza
olivat jollain tavoin olleet auttaneet väkivaltaa ja Piccarda taas oli
vakuuttunut, että Constanza oli aina säilyttänyt sydämessään rakkauden
nunna-elämään.
[39] Viittaa Kiirastulessa (12. laulussa) kerrottuun taruun Alkmeonista,
joka isänsä Amphiaruksen pyynnöstä surmasi äitinsä Eriphylen.
[40] Danten pulman ratkaisu perustuu Tuomas Akvinolaisen oppiin kahdesta
tahdosta, joista toinen on vapaa, n.s. absoluuttinen, joka ei voi tahtoa
pahaa, ja toinen relatiivinen, joka tahtoo pienempää pahaa välttääkseen
suurempaa; siten voi ihminen relatiivisella tahdolla tahtoa sitä, mitä
hän absoluuttisella tahdolla ei tahtoisi. Piccarda oli siis tarkoittanut
absoluuttista tahtoa edellämainitun lauseen sanoessaan, Beatrice taas
relatiivista.