1. laulu

[1] Jotta lukijan olisi helpompi seurata runoilijaa, kun hän nyt alkaa

vaelluksensa korkeammissa taivaspiireissä, on syytä luoda lyhyt

yleiskatsaus Danten Paratiisiin, siihen, miten hän on sen Ptolemaioksen

järjestelmän ja teologisten opinkappalten mukaan kuvitellut. Danten

Paratiisi käsittää kaikkiaan kymmenen taivasta; näistä on yhdeksän

liikkuvaa, s.o. ne kiertävät kaikki Maata, joka on niiden yhteinen,

liikkumaton keskipiste. Nämä yhdeksän taivasta (Kuu, Merkurius, Venus,

Aurinko, Mars, Jupiter, Saturnus, kiintotähdet ja Primum Mobile, n.s.

kristallitaivas) sisältyvät kaikki Empyreumiin, joka on liikkumaton ja

josta liikevoima asteettain jakaantuu alempiin taivaisiin. Näissä

taivaissa on asuinsijansa autuailla, jotka Dantelle, kuten hän myöhemmin

(4. laulu, säkeistöt 10-13) selittää, esiintyvät eri taivaissa heidän

eri autuusasteensa mukaisesti osoittaakseen, että he maallisessa

elämässään elivät niiden planeettain vaikutuksen alaisina, joissa he

täällä oleksivat. Ensimmäisen taivaan asukkaat esiintyvät jumalallista

valoa säteilevässä ihmishahmossa, muiden taivasten autuaat taas

erilaisen loiston (soihtujen, sädepallojen, jalokivien jne.) muodossa ja

ovat sitä kauniimpia ja häikäisevämpiä mitä ylempänä he ovat.

[2] Marsyas oli fryygialainen satyyri, joka löydettyään Minervan

käyttämän ja hylkäämän huilun rohkeni haastaa Apollon kilpasoittosille.

Apollo voitti ja sopimuksen nojalla (voittaja sai tehdä voitetulle mitä

tahtoi) hän kytki Marsyaan puun runkoon ja nylki hänet elävältä.

[3] »Lehvä Peneun» = Apollon lempipuu, laakeri (joki-jumala Peneun

tyttären Dafnen mukaan, jota Apollo rakasti muuttaen hänet sittemmin

mainituksi puuksi) jolla maineikkaat runoilijat, hallitsijat jne.

seppelöitiin.

[4] Cirra oli Parnassos-vuoren toinen, Apollolle pyhitetty huippu;

toinen (Nisa) oli pyhitetty muusoille 1. runottarille tai toisten mukaan

Bakkhokselle. Nämä kaksi huippua merkinnevät kuvannollisesti

inhimillistä ja jumalallista tietoa.

[5] Maailman lamppu = aurinko, joka nousee, näyttää eri paikkojen

ihmisille horisontin eri vuodenaikojen mukaan. Seuraavissa säkeissä

Dante käyttää astronomista kieltä tarkoittaen, että kevätpäivän

tasauksen aikana, jolloin neljä eri astronomista kehää kohdatessaan ja

leikatessaan toisensa muodostaa kolme ristiä ja jolloin auringon valo

kääntyy »parempaan rataan», koska se valaisee pitemmän aikaa, ja yhtyy

»tähteen parempaan», s.o. Oinaaseen, on auringon vaikutus alkuaineisiin,

»maailman vahaan», voimakkain ja suotuisin.

[6] Vertaus perustuu siihen entisajan luuloon, että kotka totuttaisi

poikiaan kestämään auringon katseen.

[7] Moni asia, mitä ei maan päällä voi tehdä, on mahdollista maallisessa

paratiisissa (jossa Dante ja Beatrice vielä ovat) sen

puhdistumisprosessin nojalla, joka on tapahtunut Kiirastulen vuoren eri

piireissä.

[8] »Pyöröön ijäiseen» = taivaspiireihin.

[9] Glaucus oli (Ovidiuksen muk.) boiotialainen kalastaja, joka maistoi

erästä yrttiä huomattuaan että ongitut kalat virkosivat sitä

koskettaessaan, ja muuttui niin meren jumalaksi.

[10] Olinko ainoastaan sielu vai nousinko ruumiineni? Vrt. myös apostoli

Paavalin sanoja 2. Korintt. kirj. 12:2-4, jotka ilmeisesti ovat olleet

Danten mielessä.

[11] »Sävelin». Viittaa samaan käsitykseen avaruuksien soinnusta,

harmoniasta, josta jo monet aikaisemmat filosofit, mm. Pythagoras,

Platon ja Cicero puhuvat.--Dante on nyt huomaamattaan siirtynyt tulen

kehään.

[12] Säkeiden merkitys on seuraava: tässä luomakunnan järjestyksessä

»ylväät olennot»--enkelit, muutamien mukaan, toisten mukaan ihmiset, ja

enkelit ja ihmiset yhdessä eräiden vanhempien ja uudempien

Dantenselittäjäin mukaan--näkevät Jumalan viisauden merkit, jotka ovat

kaiken päämäärä, se raja, johon tämä järjestys on alistettu.--Jokaista

ajaa synnynnäinen vaisto hänen määräpaikkaansa, ikäänkuin kotia kohden.

Niin esim. tulen ajateltiin keski-aikaisen fysiikan mukaan kohoavan

kuuta kohden, joka oli sen koti tulenkehässä, ilman yläpuolella. Dante

sovelluttaa nyt tämän aineellisessa maailmassa vallitsevan lain myös

ihmisten tahtoon.

[13] Olisi ihme, jos Dante, joka Eunoen vedessä oli saanut virkistystä

ja viimeisen puhdistuksen ja niin ollen oli vapaa nousemaan autuaihin,

vielä viipyisi maan päällä, ajallisissa askareissa.

Jumalainen näytelmä · 第 187 / 218 题