KOTSHKAREV. Missä Podkolesin?... (Huomaa Fjoklan) Sinä täällä? Ahaa,
vai sinä täällä olet!... No, kuuleppa, minkä hiton tähden sinä minut
naitit?
FJOKLA. No, mitä pahaa siinä oli. Täytit vain velvollisuutesi.
KOTSHKAREV. Velvollisuuteni. Mokoma kumma: mennä naimisiin. Enkö ilman
vaimoa olisi voinut tulla toimeen?
FJOKLA. Itsehän sinä ahdistelit minua: naita, naita, eukko kulta,
lakkaamatta olit kimpussani.
KOTSHKAREV. Ah, sinä ämmä!... No mitä varten sinä olet täällä? Aikooko
sitte Podkolesinkin?...
FJOKLA. Miksikä ei? Jumala on antanut hänenkin päälleen armonsa
paistaa.
KOTSHKAREV. Mahdotonta! Senkin ilkiö, minulle ei virketa halaistua
sanaakaan koko asiasta. No onpa se koko mies. Salavihjaa vain. Kyllä
minä...