1 RAATIHERRA. Nöyrin palvelijanne! En tiedä, kuulutteko palatsikreivin
seurueeseen.
LEERBEUTEL. Minä olen hänen hovimestarinsa, teidän palvelijanne.
Palatsikreivi on ottanut itselleen vapauden kutsua teidät illallisille,
ettehän siitä pahastu.
2 RAATIHERRA. Me olemme palatsikreivin alamaisia palvelijoita ja me
kiitämme meille osoitetusta kunniasta.
LEERBEUTEL. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi sanoo nuorena ulkomailla
matkustellessaan aina kutsuneensa pitoihin kaupungin esivallan. Samoin
toivoo hän rakkaan poikansa tekevän. Raatiherroihin tutustuminen on
sekä opiksi että hyödyksi. Ei pidä matkustaa ulkomaille katsomaan vain
taloja ja rakennuksia vaan keskustelemaan kunnon ihmisten kanssa.
1 RAATIHERRA. Toivomme jollakin lailla huvittavamme hänen armoansa.
Mutta mitä hyötyä on meidän seurustelustamme niin ylhäiselle,
oppineelle ja paljon matkustaneelle herralle? Herra hovimestarin
kohteliaisuudesta, viisaudesta ja hienosta käytöstavasta päättäen
voimme arvata millainen teidän korkea-arvoisa isäntänne on.
LEERBEUTEL. Kiitän teitä nöyrimmästi siitä, että ajattelette minusta
niin hyvää. Minun ansioni ovat hyvin pienet ja isäntäni... sen
pahempi... Oi, hyvät herrat, minä en voi sitä sanoa.
1 RAATIHERRA. Miksi ette, herra hovimestari? Eihän herrallenne vain ole
tapahtunut mitään onnettomuutta.
LEERBEUTEL. Hyvät herrat! Luonto on hyvin oikullinen jakaessaan
lahjojansa. Mitä ruumiiseen tulee niin herraltani ei puutu mitään,
sillä siinä on kaikki kuten olla pitää, hänellä on hyvä terveys, hän on
sitäpaitsi rikas ja hänellä on hyvä toimeentulo. Mutta, hyvät herrat...
(Leerbeutel itkee katkerasti). Oi, minun sydämmeni on murtua sitä
ajatellessani.
1 RAATIHERRA. Ehkä palatsikreivi on hiukan huikentelevainen, useilla
nuorilla herroillahan on se vika.
LEERBEUTEL (itkee taas).