LEERBEUTEL, velkaantunut mies.
PERNILLA, hänen palvelustyttönsä.
MAALAISPOIKA, palatsikreivi.
ISÄNTÄ, ravintoloitsija.
KOLME RAATIHERRAA.
MAALAISPOJAN ISÄ ja ÄITI.
LEANDER.
ROUVA STAABI.
JALOKIVIKAUPPIAS.
SOITTAJA.
TOINEN RAVINTOLOITSIJA.
PIETARI, ravintoloitsijan renki.
LAKEIJOJA, PALVELIJOITA ja KANTAJIA y.m.
Ensimmäinen näytös.
Näyttämö: Ravintolan edusta. Oikealla ravintolarakennus, vasemmalla
toinen rakennus, perällä katu. Kaikissa näytöksissä sama.
Kohtaus 1.
Pernilla. Leander.
LEANDER (Kohtaa Pernillan). Tuolla taas tulee pahan ilman lintu.
Mamseli Pernilla, eikö niin? Niinpä onkin! Tervetuloa kaupunkiin!
PERNILLA. Kiitän nöyrimmästi, herraseni!
LEANDER. Onko rouva mukana?
PERNILLA. Ei ole. Tulin yksin herrani seurassa.
LEANDER. Sepä kummallista! Eipä taida rouvanne olla kovin
mustasukkainen, koska hän lähettää kamarineitsyeensä herran mukana
kaupunkiin.
PERNILLA. Meillä on nykyään kyllä muutakin ajateltavaa kuin vaan
mustasukkaisuutta.
LEANDER. Kuinka niin?
PERNILLA. Sepä kummallinen kysymys! Herralla ei taidakaan olla
almanakkaa.
LEANDER. Kyllä minulla on almanakka.
PERNILLA. No, sitte pitäisi teidän tietämän, että tänään on kesäkuun
yhdestoista päivä.
LEANDER. Mitä peljättävää teidän herrallanne on kesäkuun
yhdentenätoista päivänä?
PERNILLA. Ei silloin mitään vaaraa ole, mutta tässä kaupungissa on niin
paljon hävyttömiä ihmisiä. Ajatelkaas, herra Leander! Minun herrani on
jo seitsemättä päivää kaupungissa eikä vielä ole onnistunut hankkimaan
pientä kymmenentuhannen riksin velkaa, minkä hän tarvitsee. Hän on
kääntynyt viiden, kuuden kauppiaan puoleen saman kadun varrella, missä
me asumme, mutta...
LEANDER. Millä kadulla te asutte?
PERNILLA. Kadun nimi taitaa olla Kiertomutkan katu. Sama katu, joka
kulkee niin viistoon.
LEANDER. Luulenpa, että se kesäkuun kahdeksannentoista päivän tienoissa
kulkee vielä viistompaan.
KIRJEENKANTAJA (tulee). Anteeksi, hyvät ystävät! Tässä kortteerissa
asuu kai ylhäinen maalaisherra.
PERNILLA. Mikä on hänen nimensä?
KIRJEENKANTAJA. Hänen nimensä on Leerbeutel.
PERNILLA. Minä tunnen hänet.
KIRJEENKANTAJA. Taitaa olla sellainen hieno pankruttiherra.
PERNILLA. Ei vielä, poikaseni, mutta hän voi siksi tulla. Mikään ei ole
mahdotonta. Jättäkää minulle kirje, sillä minä olen hänen palvelijansa?
(Kirjeenkantaja menee).
Mutta kas, tuolta tulee hän itse!
LEANDER. En viitsi häntä vielä puhutella. Minun täytyy mennä.
Kohtaus 2.
Leerbeutel. Pernilla.
LEERBEUTEL. Tulen toimeen kaikkien muiden vaan en noiden kirottujen
karhujen kanssa.
PERNILLA (hiljaa). En minäkään.
LEERBEUTEL. Sellaisia kiilloittamattomia kitupiikkejä!
PERNILLA. Tolloja.
LEERBEUTEL. Seurustelen mieluummin rautaseppien kanssa.
PERNILLA. Tai kattilanpaikkaajien.
LEERBEUTEL. Ne eivät kunnioita sukua eikä säätyä.
PERNILLA. Ne mittailevat ihmisiä samalla mitalla.
LEERBEUTEL. Kas, Pernilla, sinäkö siinä? Mitä sinä täällä toimitat?
PERNILLA. Mietin tässä, miten saisimme kesäkuun yhdennentoista päivän
poispyyhityksi allakasta.
LEERBEUTEL. Ja minä taas mietin, miten voisin pötkiä pois koko maasta.
Yhtä mittaa saan minä hävyttömiä kirjeitä.
PERNILLA. Eikö herra vielä ole saanut yhtään rahoja?
LEERBEUTEL. En, Pernilla! Hävyttömiä ovat tämän kaupungin ihmiset. Olen
kohteliaasti tarjonnut eräille 40 prosenttia; vaan he eivät tahdo
lainata minulle.
PERNILLA. Sehän on hävytöntä!
LEERBEUTEL. Olen sen lisäksi tarjoutunut maksamaan heille korot
etukäteen.
PERNILLA. Hävyttömiä hölmöjä! Eiväthän he missään tapauksessa häviäisi
enemmän kuin kuusikymmentä rosenttia. Tässä on kirje herralle.
LEERBEUTEL. Kuka sen sinulle antoi?
PERNILLA. Ennustaja.
LEERBEUTEL. Mistä sen tiedät, että se oli ennustaja?
PERNILLA. Sanoi, että kirje oli tuleva pankruttiherralle.
LEERBEUTEL. Sanoiko hän sen ilkeydestä?
PERNILLA. Sitä en usko, luulen, että hän tarkoitti pankkiiriherraa
Tahtooko herra lukea kirjeen?
LEERBEUTEL (Lukee kirjettä). Herra Leerbeutel maksakoon tämän 10 riksin
vekselin kolmen viikon maksuajan kuluttua. Siitä nyt näet, mitä ihmiset
minusta ajattelevat: kolmen viikon maksuaika 10 riksin tähden.
Pernilla, olet ennenkin pelastanut minut kepposillasi! Nyt tarvitsen
apuasi enemmän kuin koskaan ennen.
PERNILLA. Me teemme kepposia kunnes lopulta joudumme hirteen.
LEERBEUTEL. Miksmaks! Eihän naisia hirtetä.
PERNILLA. Tahdon mielelläni auttaa herraa pulasta mutta ilman ilveilyä
se ei käy päinsä.
LEERBEUTEL. Koska kerran rehellisillä keinoilla ei pitkälle päästä,
niin täytyy keksiä muita keinoja.
PERNILLA. En kiireessä keksi muuta keinoa kuin että herra vielä kerran
tekee pankruttikeikauksen.
LEERBEUTEL. Kyllähän se kävisi päinsä, jos minulla vaan olisi
matkarahoja.
PERNILLA. Tiedänhän minä, että herralla on sen verran luottoa.
LEERBEUTEL. Sinä näet tästä kolmen kuukauden kuluttua maksettavasta
kymmenen riksin vekselistä, kuinka suuri luotto minulla on.
PERNILLA. Voisinhan minä keksiäkin jonkun hätäkeinon, jollei omatuntoni
olisi niin arka.
LEERBEUTEL. Siinä sitä ollaan! Mikset koreasti jättänyt omaatuntoasi
kotiin.
PERNILLA. Eihän sen kuljettaminen maksa mitään. Ja rahti on
vähäpätöinen asia.
LEERBEUTEL. Sen kyllä uskon, sillä saisipa posti maksaa monen sellaisen
omantunnon kuljetuskulungit.
PERNILLA. Tosin ne painavat vaakalaudalla hyvin vähän, mutta niin vähän
kuin sitä omaatuntoa onkin, on sitä sentään kotitarpeiksi.
LEERBEUTEL. Hyvin sopimatonta on kulettaa omaatuntoansa kaupunkiin
kesäkuun yhdentenätoista päivänä. Mutta pila sikseen, keksikäämme nyt
keino, millä pääsisin pälkähästä.
PERNILLA. Osaatteko ilveillä?
LEERBEUTEL. Mikä ihmeellinen kysymys! Olen niin usein turhinpäin
ilveillyt, miksi siis arkailisin nyt kun olen ihan umpikujassa.
PERNILLA. Ensi viikolla minä koitan keksiä jotakin.
LEERBEUTEL. Luvatessasi auttaa minua ensi viikolla merkitsee samaa kuin
jos lupaisit auttaa järveen pudonnutta parin tunnin kuluttua.
PERNILLA. Onnettomuus on siinä, että teillä on liian suuret ajatukset
minusta. Te luotatte minuun liian paljon.
LEERBEUTEL. Minä tiedän, mihin sinä kykenet.
PERNILLA. Tiedänpä sen itsekin.
Kohtaus 3.
Maalaispoika tulee töllistellen. Leerbeutel. Pernilla.
PERNILLA. Voi, ihme, katsokaapas tuota maalaispoikaa kuinka se
töllistelee! Varmaankaan ei se ole ennen ollut kaupungissa.
LEERBEUTEL. Kuuleppas maamies, mistäs olet kotoisin?
TALONPOIKA. Maalaiskylästä.
LEERBEUTEL. Mikä sen kylän nimi on?
TALONPOIKA. Sitä en maarin tiedä.
LEERBEUTEL. Kuinka kaukana se kylä on täältä?
TALONPOIKA. Tarkoitatteko tätä kylää täällä?
LEERBEUTEL. Senkin tomppeli! Enhän minä kysy, kuinka kaukana kylä on
itsestään? Mutta etkö sinä tiedä sen kylän nimeä, missä asut? Mikä on
voutisi nimi? Kunhan saan tietää voudin nimen, niin voin sinulle ehkä
sanoa kylän nimen.
TALONPOIKA. Jaa voudinko nimen? Annas olla... voudilla on sama nimi
kuin minullakin.
LEERBEUTEL. Mikä se sitte sinun nimesi on?
TALONPOIKA. Sitä en oikein ota muistaakseni. Annas olla... Odottakaas
vähän, äitini sen kyllä tietää.
LEERBEUTEL. Oikea pähkähölmö.
TALONPOIKA. Kyllä minä tiedän meidän papin nimen.
LEERBEUTEL. Mikä on sitte hänen nimensä?
TALONPOIKA. Hänen nimensä on herra maisteri, eikös vaan olekin niin.
LEERBEUTEL. Hän on tuhmempi kuin mykkä nauta.
TALONPOIKA. Ettehän minuun suutu, hyvä herra, jos kysyn, että mikä talo
tuo iso talo on?
LEERBEUTEL. Raatihuone.
TALONPOIKA. No hyvänen aika, siihen mahtuisi koko iso lehmäkarja ja
ruokkia siinä voisi ison joukon hevosia ja härkiä. Tuosta isosta
portista kai menee tie talliin.
LEERBEUTEL. Enpä olisi luullut, että sellaisia ihmisiä on olemassa.
Mutta kuules mies, millä asialla olet tänään kaupungissa?
TALONPOIKA. En juuri milläkään. Mutta, hyvä herra, älkää suuttuko,
vaikka minä kysyn niin paljon! Mistä elävät kaikki tämän kylän ihmiset?
Sillä en näe peltoja enkä niittyjä, en hevosia enkä härkiä, en edes
yhtä sikaakaan.
PERNILLA. Härkiä ja sikoja on täällä kylläksikin, muuten eletään täällä
sinun sekä muiden talonpoikien hiestä ja työstä.
TALONPOIKA. Mutta miksikäs me olemme niin tuhmia, että teemme työtä
muiden edestä?
PERNILLA (Leerbeutelille). Kuulkaas, herra, tahdon käyttää tämän miehen
tomppelimaisuutta hyväkseni rahojen hankkimiseksi. (Talonpojalle). Hyvä
maamies, sinun täytyy tunnustaa, että olette hulluja kärsiessänne hien
ja helteen muiden edestä. Olenpa varma siitä, ettei kukaan ole sinua
siitä kiittänyt, senjälkeen kuin tulit kaupunkiin.
TALONPOIKA. Eihän niillä ole ollut sen vertaa kunniantuntoa, että
olisivat kohottaneet hattuaan, kun heille lakkiani nostin.
PERNILLA. Kuules maalainen! Tahtoisitko jäädä tänne kaupunkiin? Pääset
kaikesta työstä eikä sinun tarvitse muuta tehdä kuin vaan syödä ja
juoda.
TALONPOIKA. Kiitos vaan tarjouksesta. Sellainen elämä se olisi kuin
silkkiä.
PERNILLA. Saat viisi, kuusi ruokalajia joka ateriaksi.
TALONPOIKA. Syökö ne täällä niin monta ruokalajia?
PERNILLA. Kyllä, ainakin useimmat.
TALONPOIKA. Silloin mahtaa monella olla niin iso vatsa kuin tammalla.
PERNILLA. He syövät hiukan kutakin ruokalajia. Mutta jos teet kuten
käsken, niin saat yhtä hyvät päivät.
TALONPOIKA. Kyllämaar minä sen tahdon.
PERNILLA. Koita pitää päässäsi kaikki, mitä minä sinulle sanon.
TALONPOIKA. Kyllä minä pidän sen lakissani.
PERNILLA. Johan tästä tulee hulluksi! Hyvä juttu, että mies on
tollomainen, mutta minä pelkään, että tämä menee liian pitkälle. Kuules
nyt, maamies, sinun täytyy olla ihan vaiti ja jos joku sinua
puhuttelee, niin sano vaan näin: kysykää hovimestariltani! Herra,
teidän täytyy näytellä hovimestaria.
LEERBEUTEL. Mikäs talonpoika sitte olisi?
PERNILLA. Hänestä olen tehnyt palatsikreivin. Hän on muka
matkustavinaan ulkomailla ja minä näyttelen palatsikreivitärtä.
Riisukaa takkinne, niin katson, kuinka se sopii hänelle!
(Pukevat hänet Leerbeutelin takkiin).
TALONPOIKA. Onpas se hieno takki. Hovin herrallakaan ei ollut parempaa
takkia omissa häissään.
PERNILLA. Älä nyt enään puhu hovin herrasta; nyt sinä olet itse herra,
olet palatsikreivi!
TALONPOIKA. Lempo soi, sitä en ole!
PERNILLA. Kuvittele nyt olevasi meidän herramme!
TALONPOIKA. Onkos sitte palatsikreivi sama kuin meidän herramme?
PERNILLA. Ei, ei! Kuvittele nyt, että minä olen sinun rouvasi ja tämä
tässä on sinun palvelijasi ja jos joku puhuttelee sinua, niin sano
niinkuin äsken neuvoin! Nyt olen minä olevinani vieras henkilö, jota
sinä puhuttelet. Nöyrin palvelijanne! Minua ilahuttaa suuresti, että
teidän palatsikreivillinen armonne on onnellisesti saapunut tänne. Ole
rivakka! Rohkenenko kysyä teidän armoltanne, koska saavuitte tänne? Ole
rivakka! Mitäs sinä siihen vastaat?
TALONPOIKA. Mitäs minä siihen vastaisin? Tehän kujeilette kuin narrit.
PERNILLA. Niin, sellaiseen narripeliin saat sinäkin tottua, kun pääset
ylhäiseksi herraksi.
TALONPOIKA. Mitäs minä vastaan?
PERNILLA. Unohditko sen jo niin pian? Sinä vastaat: kysykää
hovimestariltani. Tuhat tulimmaista! Ole nyt edes rivakka! Nyt
puhuttelen sinua taas: koska saapui teidän palatsikreivillinen armonne
tähän kaupunkiin?
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani tai puhukaa hovimestarilleni. Ole
rivakka!
PERNILLA. Voi vietävä, senkin tuhmeliini!
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani! Mikäs nyt olikaan se toinen asia?
PERNILLA. Oh, minä tulen hulluksi! Riittäähän se, pysy siinä vaan! Nyt
puhuttelen sinua taas: teidän armonne ei taida vielä olla naimisissa?
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Se kysymys ei kelpaa. Teidän armonne on varmaankin tullut
katsomaan meidän pientä kaupunkiamme.
TALONPOIKA. Ole rivakka!
PERNILLA. Ei, hänen kanssansa on ihan hukassa. Sinä olet nauta! Sinä et
saa vastata muuta kuin: kysykää hovimestariltani!
TALONPOIKA. Nyt, nyt ymmärrän. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Sillä tavalla. Muuan mies asuu tässä isossa talossa ja siellä
tapahtuu ilveilymme. Käykää te herra sinne edeltäpäin tilaamaan
hienoimmat huoneet eräälle ylhäiselle, rikkaalle palatsikreiville sekä
hänen rouvallensa!
(Talonpoika niistää nenäänsä ja pyyhkii sormiaan takkiin).
LEERBEUTEL. Hyi sinua, pyyhitkö sinä sormiasi minun takkiini!
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Herra, eihän se merkitse mitään, antaa hänen vaan pitää
tapansa.
LEERBEUTEL. Kyllä minä huomaan, mitä sinä näillä vehkeilläsi tarkoitat,
mutta minä pelkään, että meidät tunnetaan.
PERNILLA. Uusissa puvuissa ei meitä kukaan tunne. Täytyyhän jotakin
uskaltaa, jos mieli pulasta päästä.
LEERBEUTEL. Se on totinen tosi! Jollen yhdellä tai toisella tavalla saa
rahoja, olen minä päätäni lyhempi.
PERNILLA. Ettehän te, herra, siinä tapauksessa pane alttiiksi mitään,
minä sitä vastoin kaikki.
LEERBEUTEL. Totta puhut, Pernilla. Sinua saan minä kiittää sekä
elämästäni että menestyksestäni. Mutta mitä me nyt ensiksi teemme?
PERNILLA. Menkää tähän isoon majataloon tilaamaan hienoimmat huoneet
eräälle ulkomaalaiselle palatsikreiville! Puhukaa murteellisesti ja
isoisesti!
LEERBEUTEL. Sitä kyllä osataan, siihen olen jo ennestään tottunut.
PERNILLA. Kuules mies, anna herralle takki takaisin!
TALONPOIKA (Itkien). Voi, antakaa minun se pitää!
PERNILLA. Saat sen kohta takaisin. Tule nyt minun kanssani!
Kohtaus 4.
Leerbeutel. Isäntä.
LEERBEUTEL. Tuo sukkela tyttö on kuin luotu tekemään suurtöitä. Ryhdyn
nyt heti toimeen.
(Kolkuttaa).
ISÄNTÄ. Herra, ketä tahdotte tavata?
LEERBEUTEL. Minä olen palatsikreivin hovimestari.
ISÄNTÄ. Minkä palatsikreivin?
LEERBEUTEL. Ulkomaalaisen palatsikreivin, joka juuri saapui kaupunkiin;
hän tahtoo täältä asuntoa, sillä tätä taloa on meille suositeltu
paraimpana.
ISÄNTÄ. Toivon, ettei hänen armoansa missään palvella paremmin kuin
meillä.
LEERBEUTEL. Herra isäntä, toimittakaa meille hyvää kalaa, sillä
palatsikreivi ei juuri pidä liharuuista! Minkälaisia viinejä teillä on?
ISÄNTÄ. Kaiken lajisia, olen ulkomailta juuri saanut Burgogne viiniä,
se on vallan erinomaista. Mutta onko palatsikreivi vielä kaukanakin?
LEERBEUTEL. Hän on matkalla kyytitalosta, missä vaunut pysähtyvät;
siellä tilaa hän kantotuolin, sillä hän ei siedä katukivillä ajamista.
ISÄNTÄ. Hyvänen aika, joko hän tulee niin pian? Henrik, pane iso sali
kuntoon! Saamme vieraita.
LEERBEUTEL. Pitäkää kiirettä!
ISÄNTÄ. Puolen tunnin kuluttua on kaikki kunnossa. Toivon, että hänen
armonsa tulee olemaan tyytyväinen. Suvaitsetteko, herra hovimestari,
että minä toimitan palvelijani kantamaan hänen tavaroitansa?
LEERBEUTEL. Ei tarvitse. Meillä on kyllä palvelijoita itsellämme.
Hänellä on myös rouvansa mukana.
ISÄNTÄ. Jalosukuinen herra hovimestari, älkää pahastuko vaikka kysyn
yhtä asiaa. Mistä johtuu se, että naimisissa olevalla herralla on
hovimestari?
LEERBEUTEL. Minun herrani meni naimisiin hyvin nuorena. Sitäpaitsi on
muita syitä, ne minä selitän jälkeenpäin. Pankaa nyt vaan kaikki
kuntoon, sillä puolen tunnin kuluttua olemme täällä!
Kohtaus 5.
Leerbeutel. Pernilla.
LEERBEUTEL. Alku on tehty; kuinka tämä muuten päättynee, sitä en voi
sanoa. Toiset käyttävät koirankujeisiin kepposissaan sukkelia
palvelijoita, minä käytän palvelijattaria. Sukupuoli ei vaikuta asiaan,
sillä sukkelin pää ja suurin uskaliaisuus, ne ovat sopivimpia
välikappaleita. Tämä tyttö on pelastanut minut monesta selkkauksesta,
sentähden minä luotan menestykseeni. En pane mitään alttiiksi, sillä
näiden armottomien velkojien käsiin joutuminen... Kas tuolta hän taas
tulee!
PERNILLA. No, herra, oletteko toimittaneet asianne?
LEERBEUTEL. Asunto on tilattu ja kaikki valmiina puolen tunnin
kuluttua; miten asia sitten luonnistunee.
PERNILLA. Jättäkää se minun huolekseni. Olen jo hankkinut sitä varten
paljon apuväkeä.
LEERBEUTEL. Mutta missä on palatsikreivi?
PERNILLA. Hän on tätini luona, jolle olen selittänyt koko asian. En
tahdo ylistää omia sukulaisiani, mutta sen sanon, että tätini on
sukkela ja avulias vaimoihminen, monta kertaa on hän ollut vähällä
joutua kehruuhuoneeseen auttaessaan hyviä ystäviä, jotka maksavat hänen
vaivansa.
LEERBEUTEL. Mutta minä olen huolissani tämän maalaispojan tähden; sillä
hän on liian kollomainen.
PERNILLA. Ei hänestä olisi mihinkään, jos hän olisi tuumankaan verran
viisaampi. Jos te vaan näyttelette hovimestarin osaanne yhtä hyvin kuin
minä rouvan osaani, niin asia käy kuin naulaan. Menkäämme nyt
pukeutumaan.
Toinen näytös.
Kohtaus 1.
Palatsikreivi kantotuolissa. Toiset kulkevat sivulla. Hattu
kädessä ja hääräillen auttaa isäntä häntä kantotuolista.
LEERBEUTEL. Hei, Risto, Pietari, juoskaa heti majatalolle noutamaan
armollisen herran tavarat ja matkalaukut! Rouva tulee takaportista.
LAKEIJAT. Kuten käskette, herra hovimestari!
ISÄNTÄ. Jumala paratkoon, kunnianarvoisa herra hovimestari, minä
pelkään, ettei talossa kaikki ole niin reilassa kuin olla pitäisi. Jos
olisin hiukan ennemmin saanut tietoa hänen armonsa tulosta, niin olisin
toimittanut kaikki parempaan kuntoon.
LEERBEUTEL. Tiedän, että olette jo siivonneet muutamia huoneita.
ISÄNTÄ. Niin, iso yläsali, jonne herra vietiin, on jo kunnossa. Pienet
huoneet pannaan heti samaan kuntoon.
LEERBEUTEL. Hyvä, hyvä!
ISÄNTÄ. Ah, herra hovimestari! Palatsikreivi näyttää hyvin
armolliselta. Hän on vallan nuori.
LEERBEUTEL. Hän on vasta kahdeksantoista vuoden vanha ja sitäpaitsi,
ollakseen niin suuri herra, on hän hyvin yksinkertainen, niin, että
kaikkien asioiden täytyy käydä minun pääni kautta. Mikä on tämän
kaupungin hienoimman rahanvaihtajan nimi?
ISÄNTÄ. Hänen nimensä on Andreas Grobsmidt.
LEERBEUTEL (Ottaa kirjeen taskustaan). Sama mies; kirjeenkuoreen on
merkitty: Andreas Grobsmidt. Kykeneekö hän muuten lainaamaan minulle
neljä tuhatta riksiä kolmeksi päiväksi?
ISÄNTÄ. Kyllä, kunnianarvoisa herra hovimestari, vaikka kymmenen
tuhatta. Mutta tarvitseeko palatsikreivi yht'aikaa niin paljon rahoja?
LEERBEUTEL. Niinpä niin. Ei hän pane suurempaa arvoa tuhannelle
riksille kuin neljälle killinkille. Sellaisia vieraita toivoisitte,
isäntä, varmaankin joka päivä.
ISÄNTÄ. No, se on varma se.
Kohtaus 2.
Toinen isäntä tulee. Edelliset.
2 ISÄNTÄ. Oi, herrani, saan suositella halpaa taloani, siellä
palvellaan teitä paljon paremmin kuin täällä.
1 ISÄNTÄ. Kyllä se kävisi minun sisulleni, jos missään ketään paremmin
palveltaisi kuin meillä.
2 ISÄNTÄ. Ohoh, oikein minun täytyy sille nauraa. Ethän sinä, Jaakko,
voi valmistaa kunnon raguuta.