1. Buurit.
2. Kraali.
3. "Springhaan".
4. Pakinaa heinäsirkoista.
5. Heinäsirkkojen lento.
6. Valjaisiin ja liikkeelle.
7. Vettä! Vettä!
8. Lauman kohtalo.
9. Makaava leijona.
10. Leijona satimessa.
11. Leijonan kuolema.
12. Pakinaa leijonasta.
13. Matkamiehet yöpyvät.
14. "Trek-boken".
15. Lähdettä etsimässä.
16. Kauhea "tsetse".
17. Pitkäsarvinen sarvikuono.
18. Ankara ottelu.
19. Elefantin kuolema.
20. Erämiehiksi lyöttäytyneinä.
21. Elefantin "kuivaaminen".
22. Ilkeä hyeena.
23. Urebia metsästämässä.
24. Pikku Janin seikkailu.
25. Luku hyeenoista.
26. Puunlatvassa oleva talo.
27. Villien riikinkukkojen tappelu.
28. Jäljillä.
29. Irtolaisnorsu.
30. Puuttuva metsämies ja "villihärät".
31. Afrikalainen muurahaissyöjä.
32. Gnuu ahdistaa Hansia.
33. Härän piirittämänä.
34. Avuton elukka.
35. Elefantin makuuhuone.
36. Elefantin vuodetta valmistamassa.
37. Afrikan villit aasit.
38. Kvaggojen kiinniottamista suunnitellaan.
39. Salahauta.
40. Hirviantilooppia ajamassa.
41. Hurja ratsastus kvaggan selässä.
42. Pyssyloukku.
43. Kutojalinnut.
44. "Sähisijäkäärme".
45. Käärmeensyöjä.
46. Totty ja paviaanit.
47. Villikoirat ja kaama-antilooppi.
48. Loppusanat.
Esipuhe.
Seikkailukirjat ovat poikien lukemistossa välttämättömiä
mielikuvituksen ja reippaudenhalun elvyttäjiä, ja hyvistä
seikkailukirjoista on saatavissa paljon tarpeellista opetusta
niillekin, joita mikään sattumakaan ei toimita kokemaan vaaroja ja
vastuksia tavallisen sivistyselämän ulkopuolella.
Mutta näitä hyviä seikkailukirjoja ei ilmesty kovinkaan runsaasti.
Parhaimpien tätä lajia täytyy olla laajakatseisten, etevälahjaisten
kelpo kansalaisten kirjoittamia, jotka itse ovat saaneet suuren määrän
kokemuksia käsittelemältänsä alalta. Heidän jäljittelyänsä johtuvat
etsimään uutta vain juuri seikkailujen keksimisessä, rakentamaan
tekeleensä pelkän jännityksen varaan, joka piankin herpoo eikä jätä
lukijalle mitään pysyväistä; se "jännitys" johdutaan sitäpaitsi
helpoimmin hankkimaan taistelukohtauksista ja muista tihutöistä,
jollaiset liiallisuudellaan pilaavat nuorison herkkää sielunelämää.
Oikeita suositeltavia seikkailukirjoja hakiessaan joutuu ensimäiseksi
kääntämään huomionsa tämän kirjallisuudenhaaran varsinaisiin esikuviin,
sellaisiin kuin Uuden maailman moninaisissa koettelemuksissa
karaistuneihin Mayne Reidiin ja Gustave Aimardiin, joiden jälkiä
lukuisat uudemman ajan pätevätkin nuorisonkirjailijat ovat astuneet
tuotteittensa sommittelussa, sillaikaa kun tusinakynäilijäin liuta on
heikoilla mukailuillaan aiheuttanut tällaiselle luettavalle paljon
ansaittua ennakkoluuloisuutta vanhemman väen silmissä.
Sarjassamme esitelläänkin nyt myös kapteeni Reidin kirjallisesta
tuotannosta ensimäiset lyhentämättömät käännökset suomalaiselle
yleisölle. Hän todella täyttää ensiluokkaisesti päävaatimuksen,
joka on asetettava ulkoelämää ja villiä luontoa käsittelevälle
kertojalle. Hän oli ollut intomielinen eränkävijä tutkimusretkeilijä
ja taisteleva sivistyksen uranaukaisija ennen kuin ryhtyi käyttämään
tietojansa ja muistelmiaan nuorison viehättelyyn, ja tässä
kirjallisessa työskentelyssään hän myös osoittaa huomattavia kerronnan
lahjoja, samalla kun hän kykenee todellisesti avartamaan lukijainsa
käsityspiiriä.
Mayne Reid oli syntynyt v. 1818, skotlantilaisesta pappissuvusta, joka
oli asettunut Irlantiin; äidin puolelta hän ilmoittaa olleensa sen
"tuliluontoisen ja pikamielisen Rutherfordin" sukua, joka esiintyy
Walter Scottin "Marmionissa". Hänen sanotaankin suuressa määrin
perineen tämän tulisen luonnonlaadun. Yhdenkolmatta vuotiaana hän
muutti kotimaastansa New Orleansiin ja vietti sitten useat vuodet
mitä kirjavimmissa vaiheissa, m.m. juuri niillä metsästysretkillä,
joita hän "Mississippin metsästäjäpojissa" kuvailee. V. 1846 hän meni
Meksikon sotaan ja kunnostautui uljuudellaan Santa Cruzin, Cerro
Gordon ja Contrerasin taisteluissa, ja Chapultepecin valloituksessa
syyskuulla v. 1847 hänen ilmoitettiin saaneen surmansa. Eräässä Ohion
valtiossa pidetyssä juhlassa lausuttiin muistorunokin tälle kaatuneelle
sankarille, joka kuitenkin pian jälkeenpäin ilmestyi elävänä esiin.
Ensimäisen romaaninsa hän julkaisi Yhdysvalloissa v. 1850, ja nopeasti
hän pääsi melkein yhtä suureen suosioon nuorisonkirjailijana kuin Jules
Verne. Uutterana kynämiehenä hän vietti lopun ikäänsä Englannissa ja
kuoli lokak. 22 p:nä 1883.
Osa Reidin romaaneista käsittelee valkoihoisten taisteluita intiaanien
kanssa ja Meksikon julmia oloja; nykyinen nuorisonkasvatus on löytänyt
soveliaampia seikkailukirjoja rauhallisemman retkeilyn aloilta. Mutta
jälkimäisenkin vaatimuksen täyttää miehuullisen kapteenin toinen
romaanisikermä, johon sarjamme ensimäiset suomennokset on hänen
pääteoksinaan luettava.
Näissä seikkailukertomuksissaan Reid erityisesti osoittaa
luonnontieteellisiä harrastuksiansa, ja hän pani valmistamiseen mitä
suurinta huolta. Hän on itse huomauttanut, että koko toiminta-alue on
esitetty tarkoin omakohtaisten tutkimusten mukaan; ainoatakaan eläintä
tai kasvia ei ole siirretty vieraaseen maantieteelliseen yhteyteen, ja
tapaukset ovat koettua ja kuultua.
Tällaiset kirjat ovat erikoisesti meidän päiviemme nuorison lukemistoa,
tarjotessaan mieluisaan muotoon sovellettuna hyvän luonnontieteellisen
kurssin ja esittäessään tervettä elämää taivasalla. Jo monelle kielelle
käännettyinä ja klassillisiksi vakautuneina ne ansaitsevat etusijan
toimintatarmoisten poikien joutohetkien virkistyksenä.
_V. H.-A._