Tiedän, että Hän on olemassa.
Hän, jota kaikki kirkkokunnat kiittävät ja jonka palvelus on yhteistä
kaikille uskonnoille.
Laki tai Logos, Henki tai Herra, Brahma tai Jehova, kaikki ovat yhtä
hyviä nimiä Hänelle. Pääasia, että Hän on _Hän_ ja että me Hänen
nimellään käsitämme Kaiken-Yhteyttä ja maailmanrakenteen ääretöntä,
ihmeellistä, itsetietoista järkeä ja järjestystä.
Omasta puolestani nimitän Häntä mieluimmin Jumalaksi.
Hän _on_! Maailmankaikkeus ei ole enää tyhjä ja autio minulle.
En ole löytänyt Häntä kirjoista enkä kansantaruista, en luonnosta enkä
yksilöiden ja kansojen elämästä. Olen löytänyt Hänet omasta
kuolemattomasta itsestäni.
Nyt näen Hänet kaikkialla.
En aio todistella Hänen olemassa-oloaan enkä edes koettaa kuvailla
Hänen olemustaan, sillä eiväthän mitkään ihmiskielen eivätkä
ihmismielen sanat kuitenkaan riittäisi siihen.
Aion laulaa vain kuin lintu äänelläni. Aion kuuluttaa vain Hänen
ijäistä kunniaansa.
Teen sen ilosta enkä velvollisuudesta.
Teen sen saman luonnollisen välttämättömyyden voimasta kuin meri pauhaa
tai koski kohisee, kuin aamukaste kimaltelee auringossa tai kärsivän
poskelta kyynel vierähtää.
Laulunlahjani pyhä pakko se on. Tiedän sen Häneltä saaneeni, tahdon
tuntea sen Hänelle myös takaisin antavani.
Hän on tehnyt suuren ihmeen minussa. Ja nyt näen minä pelkkää ihmettä
kaikkialla.
Tuskin tulevat nämä näkemykseni ketään toista hyödyttämään tai
kenellekään muulle Hänen olemassaoloaan todeksi vakuuttamaan. Enkä
usko, että ihmiset olisivat edes onnellisemmat, jos niin tapahtuisi.
Mutta minä olen varma siitä, että he silloin olisivat hiukan lempeämmät
ja hiukan laupiaammat toisilleen.
Olen liian vanha jaksaakseni käsitystäni muille tyrkyttää. Olen liian
viisas edes koettaakseni käännyttää ketään samoin uskomaan ja
ajattelemaan.
Hän on opittava eikä opetettava.
Hän on _tunnettava_, kunkin omassa mielessään ja omassa sielussaan,
eikä kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava.
Mutta kerran tai kaksi elämässään saattaa ehkä tehdä sen, Hänen pyhää
nimeään turhaan lausumatta, silloin kun tuntee, että Hänen suuri
hetkensä on lähestynyt.
Silloin on Hänen nimensä mainittava. Silloin on kuulutettava Hänen
kunniaansa.
Tuo hetki tulee joskus jokaiselle.
Nyt on se tullut minulle. En voi väistää enkä välttää sitä, en voi
valehdella enkä teeskennellä Hänen edessään.
Itsestäni minä vain todistan.