EPRA. Maa-asiasta?
MESAKKI. Jaska, onni hymyilee sinulle niinkuin täysikuu?
EPRA. Lähestyen. Ha, vai niinkuin täysikuu!
JASKA. Niinkuin täysikuu Hölmölän lantapatterin takaa. Kuulkaas
armollinen munalukkoherra, ettekö voisi nyt heti kääntää
kärpästikkeliänne ja tutkia kenelle tämä maanpilkku kuuluu.
MAAILMAN-MATTI. Missä ne viiskivet ovat? Sydänkivi on vaan paikallaan,
siitä ei saa mitään tolkkua. Mutta pois aita, en minä tässä muuten
pääse selville! (Potkaisee aidan kumoon.)
JASKA. Vest ja varjele!
EPRA. Minun aitani! Olisi sen tehnyt joku muu, niin...!
JASKA. Mitä arvelette, eikös tämä maa ole minun?
EPRA. Älkää kuunnelko häntä, hän on aina hanakkana kuin kuhmolainen
vasikan hännässä.
JASKA. Ja sinulla on puheet mahtavat kuin lehmänostajalla.
MESAKKI. Molemmilla on puheet mahtavat, mutta työt menevät rasiaan.
MAAILMAN-MATTI. Kyllä minä keinon keksin.
EPRA. Onkohan tässä aarre?
JASKA (Mesakille kahden). Sopisikohan hiukan niinkuin tunnustella
sen ajatuksen meininkiä, ottaisikohan se kaivaakseen sitä aarretta.
(Tunnustelee maata.)
EPRA. Mitäs sinä siellä kronit ja krahnustat?
JASKA. Ai, ai, enhän minä, kysyn vaan, että tahtoiskohan se
horroskaappimestari niinkuin että kaivaa tätä paikkaa.
EPRA. Kaivakoon hän, mutta sinä et siihen näppiäsi pistä.
MAAILMAN-MATTI. En minä ole juuri sellaista työtä tehnyt, mutta
voisihan sitä koettaa hyvää maksua vastaan... hyvää maksua vastaan.
JASKA. Kuinkas niin isoinen herra, arvaahan sen, mutta kun te olette
niin sukkela, niin alhainen ja niin armollinen, niin...
EPRA. Niin, kun minä sitä asiaa tuumailen, niin suostun minäkin siihen.
JASKA. Sanokaahan minulle kahden kesken, onkos tässä aarretta?
MAAILMAN-MATTI (Mesakille). Antakaa minulle nokkalasinne, niin minä
tarkastan paikkaa.
MESAKKI. Tässä ovat vaskisankaset nokkalasini, minä sain ne kerran
jalolta piispaltani ja esimieheltäni, näillä nokkalaseilla voi lukea
kaiken maailman aikakirjoja.
JASKA. Me käytämme niitä vuoron perään täällä Hölmölässä. Kun niillä
katselee, niin koko maailma suurenee kuin saippuarakko.
MAAILMAN-MATTI (Tekee temppujaan). Katsokaas! Ei tämä tärpästikkeli
mitään tee, sormet ne maneitin antaa. Nyt se näyttää maan
keskipisteeseen! Katselkaa te sillä aikaa taivaan napaa kohden.
(Hölmöläiset töllistelevät ilmaan.) Kuuletteko kuinka maanakseli
pyörii? (Maailman-Matti pistää lasisilmät taskuunsa ja kopeloi
hölmöläisten taskuja, ravistaa päätään ikäänkuin, olisi pettynyt.)
JASKA. Totisesti, minä kuulen jotakin, se ratisee ihan kuin se ei olisi
saanut tervaa sitten maailman luomisen.
EPRA. Mies kuussa on varastanut koko tervaleilin. Siitä se niin pahasti
niksahtaa.
JASKA. Ja me niksahdamme sen mukana.
MESAKKI. Viisaasti haasteltu. Tämä on liikuttava hetki, minun vanha
syntinen sydämmeni vapisee mielenliikutuksesta.
JASKA. Vai raappiiko Justiina makkarapataa?
MAAILMAN-MATTI. Salaperäisellä äänellä. Johorimuikkus!
EPRA (Säpsähtäen). Häst!
JASKA (Säpsähtäen). Häst! Mitä hän sanoi!
EPRA. Johorimuikkus!
JASKA. Johorimuikkus!
EPRA. Mitäs se on?
MAAILMAN-MATTI. Se on hepreiskaa!
EPRA. Hää!
MAAILMAN-MATTI. Tässä minun jalkojeni alla on jotakin!
JASKA. Heijuvei! Siellä on aarre, siellä on aarre!
EPRA. Vai että aarre, no sitte siellä on jotakin.
MAAILMAN-MATTI. Nyt minä olen väsynyt kuin rättiukon hevonen, mutta
huomena minä alan sitä kaivaa.
MESAKKI. Ja aarteet tasataan kristillisesti.
JASKA. Minä tahdon sen kultasapelin.
EPRA. Mutta minä tahdon rahakirstun.
JASKA. Ei, ei, kaikki pannaan tasan, niinhän oli määrä.
Tikka ja Akianteri tulevat, jälessä tulee Koputus-Liisa y.m.
hölmöläisiä.
MESAKKI (Rientää heitä vastaan). Herra herrastuomari! Täällä on se
ihmeellinen maanjakaja.
TIKKA. Me tervehdämme sinua, sinä suuri Salomoni.
AKIANTERI (Määkii hiukan, sitten hän alkaa rummuttaa sormillaan
otsaansa ikäänkuin hän laskisi säkeitä). Me tervehdämme! — Minun
pääpajassani syntyy ja kasvaa nyt jotakin. Paluppii, paluppii,
krasnajeli saminaa, nairuma nitsaa, nieruma natsaa, sijooni nokkii
aapramia!
TIKKA. Kuulkaas vaan, lukee niinkuin lakia!
MESAKKI. Maailman-Matille. Se on Aaretti Akianteri, meidän
rekilaulumestarirnme, hänen päänsä on täynnä neropatteja.
AKIANTERI. Olettekos kuulleet ikiliikkujasta, minä olen sen vuntieraaja.
MAAILMAN-MATTI. Onko se jo valmis?
AKIANTERI. Ei vielä, mutta minun ajatukseni liikkuu aina.
MAAILMAN-MATTI. Ja minä liikun aina.
JASKA. Me heilumme kaikki niinkuin maito elämän kirnussa.
KOPUTUS-LIISA. Ja minä olen Hölmölän Koputus-Liisa, olette kai kuullut
puhuttavan. Jos teilläkin on neropatteja ja ne syhyvät, niin minä
hieron niitä. Minä olen hieronut esille paljon salattuja asioita. —
Mutta nyt minä menen katsomaan, mitä se Jaskan rakas Justiina tekee.
(Menee tupaan.)
AKIANTERI. Katsokaa minun päätäni, eikös minussa ole jotain
merkillistä! — Minä näin yöllä unta pässistä...
MAAILMAN-MATTI. Kovin on mörköllinen.
TIKKA. Mitäs siitä sanotaan Sipillan ennuskirjassa..
AKIANTERI. Pässi tietää varallisuutta. Kun minä keksin sen ikipyörän...
jaa, jaa! Te, herra aarremestari, voitte olla minulle apuna.
JASKA. Tämä muukalainen on oikea ihmeiden tekijä ja hän liikkuu aina.
MESAKKI (Osottaen Mattia). Kallistakaa korvanne tämän miehen puoleen,
sillä hänellä on viisauden merkit.
AKIANTERI (Paatoksella). Nimi sen oli rohvetissa Sipillä, ihana,
kaunis, lahjoitettu avuilla, kaikille kuninkaille tuttu oli,
ruhtinailta, herroilt' ylös otetuks tuli, taivaan merkist nähdä taisi.
MAAILMAN-MATTI (Hullunkurisen salaperäisesti). Jahorimuikkus!
AKIANTERI (Asettaa sormen otsalleen). Jahorimuikkus! Mikä ihmeellinen
sana, mikä oli ensin, muna vai kana?
TIKKA. Johorimuikkus! Kuinka älyllisesti Akianteri pukee sanansa!
MAAILMAN-MATTI. Peijakas, te hölmöläiset olette kaukaa viisaita ja
varovaisia.
HÖLMÖLÄISET (Asettavat etusormen otsalleen). Johorimuikkus. Mitäs se on?
MESAKKI. Eivätkä he tienneet, mitä se oli? Hän on sen suuren Sipillan
jälkeläinen.
AKIANTERI. Hän eikä kukaan muu. Sillä hän puhuu ennusmerkkien kautta.
HÖLMÖLÄISET. Totisesti, Akianteri on sen sanonut!
JASKA. Hän tuo taloon onnen ja varallisuuden. Nyt ei minun enään tartte
laittaa tynnyrintappia, ei voita kirnuta, eikä porsasta paimentaa. Ehei!
EPRA. Niin, nyt tuli talooni makian leivän päivät. En minä enään viitsi
makkaratikkuja veistellä.
MAAILMAN-MATTI. Hei, nyt tuli minullekin makian leivän päivät!
TIKKA. Iloitkaamme ja riemuitkaamme! Ja nyt minä arvoni mukaan julistan
käräjärauhan ja kotirauhan. Olkoon tämä ylösrakennukseksi meille
huoneenhallituksessa.
AKIANTERI (Rummuttaa sormilla otsaansa). Minun pääni kiehuu kuin.
ampiaispesä. — Nyt, nyt se tulee!
MESAKKI. Hyss! Henki on hänen päällänsä.