Naakka, Hyyppä, Uhu, Marakatti ja Yökkö, jotka
kaikki muut paitsi Yökkö on sidottu hännistä yhtoen
rykelmään. Yököllä on köynnösköysi oikean nilkan
ympäri. Vangituita ohjaa köydestä Oinas.
KIRRA Inralle:
Tätä soihtua peljäten apinat taipui
sun valtahas, Inra.
OINAS
Hanuumanin valta jo vaipui,
hän vankina on ja joukkonsa myntä!
Puun alla jok' ainoan, huusin ne sanat,
he häntänsä riisui ja maahan heitti,
kuin kynityt hanhet ja kanat
sun nimehes vannoi ja soihtuni kautta.
KIRRA
Niin kuljimme, kunnes aurinko heräsi.
OINAS
Ja ahkera Kirra ne hännät kekoon keräsi.
INRA
Mit' aattelen kuomista näistä? -- --
OINAS.
Nää karkurit sitelin hännänpäistä
ja matkansa käänsin myötäsukaan.
Ne tuomitse tahtosi mukaan.
INRA viitaten Narkaaseen, jonka Oinas ja Kirra nyt vasta huomaavat,
iloisesti:
En tuomita voi, olen orja,
ja herrani ihmisenpoika on sorja.
OINAS Narkaalle:
Sinä valtiaanako luoksemme palasit?
KIRRA
Ah, Inran vuoksiko tulla halasit?
OINAS
Nää tuomitse kaikki, sa valtias olet.
NARKAS
Äläs, hetkinen malta.
Kuin paistettu varpunen täällä on valta,
se suoraan suuhuni lentää,
mut ei syötäväks kelpaa,
ja vimmattu nälkä on mulla.
KIRRA
Ei herkkuruoasta puutetta sulla.
Rientää oikealle.
NARKAS
Ja valtaistuin? Se valmis on ihan!
Kumoo suurimman ruukuista ja istuu sillle,
vetäen miekan huotrastaan.
Ma luulen, turha tässä on panna vastaan.
Kirra tuo reksun banaaneja, joista Narkas
ottaa yhden haukaten aimo suupalan.
Siis valta on mun ja tuomion käyttö,
mut Oinaalle kuuluu käskyni täyttö.
Haukattuaan jälleen banaania kääntyy apinoitten puoleen:
Nyt kuulkaa, kuinka ma käskevä oon:
Joka häntä laumasta ratkottakoon!
Apinat päästävät nopeasti häntänsä, joten ne jäävät
yhteen kimppuun Oinaan nuoran päähän, siirtyvät
taka-alalle.
YÖKKÖ päästettyään nuoran nilkastaan, itsetyytyväisesti:
Nään itseni kaikista viisaimmaksi,
nääs, viisaus ennen muita mun häntäni raksi.
NARKAS
Mut hännät tarkasti talteen.
Oinas heittää rykelmän olalleen.
Niin kauan kun valtani kestää,
tosin tahdon hännänkäytön ma estää,
mut ei tulevaisia ennalta tiedä,
ei joka aika hännättömiä siedä.
Mitä tulee muuten mun tuomiooni,
en aijo olla ma ruoskiva skorpiooni.
Mut huomatkaa: sen vuoksi ja siksi
teit' etten apinakuomia
voi ilman rikosta ruoskalla suomia,
mun tulee konniksi, lurjuksiksi
nyt teidät alkajaisiksi julistaa.
HANUUMAN astuu esille luolasta, häntä kädessä:
Toki kuningas ensimmäisenä tuomittakoon!
Hanuuman, patriarkka ja valtias oon.
Tulen tuomiolle ma selvin kielin:
Minä luovutan vallan, mut häntää en,
jota käyttää eukkoni parhaaksi mielin.
Jos Naakka ei salli mun maistella,
täll' arvon hännällä aijon ma vastaan taistella.
NARKAS hohottaen:
Jos hillitset eukkosi napisemasta,
kas, silloin oot sinä valtias vasta,
ja eläkkeen jalo mielesi ansaitsee.
Siis: hännällä Naakka nöyräksi tee.
Osoittaa Hyyppää.
Mut tuossa ken killisilmä ja viurunaama?
OINAS
Hän Naakan on saama
ja kantaa nimenä Hyyppää.
NARKAS
Kai isältä eläkkeen ryyppää?
OINAS
Jos ei kylliksi kuria saa.
INRA
Hän Kaijalle naitettakoon!
Se tyttö on tuima ja kiukkuinen.
NARKAS
Tää selvä on: avioon hänet laitettakoon.
OINAS
Ja tästä on Marakatti,
mies nokkela aivoilta oivilta,
ja ryypyssä kestävin teikari koivilta.
NARKAS
M luulen, hän tartvis on urkkijakuntaan
ett' alamaiset rauhassa untaan
saa levätä hurskasta, uskollista.
Osoittaa Uhua.
Ja tuossa on pappi, sen naamasta näkee
Mun lempeä mieleni käkee
sinut tuomita armahtamatta.
-- Mut turha lie rangaista parantumatonta.
Siis lievä on tuomios tällä erää:
Vain tuliset hiilet päällesi kerää
ja vuorilla erakon teitä sa kulje.
Uhu lähtee oikealle.
Mut oppisi aarteet visusti kaikilta sulje!
Osoittaa Yökköä.
Ja tää, joka arveli itsensä viisaimmaksi,
täst' alkaen mainittakoun hänet tuhmimmaksi.
Uhu kuutamosauvoineen synkkänä oikealle. Narkas
pistää säilän huotraan ja alkaa järsiä banaaniansa.
No, jaa -- minä myönnän ett' uutuus viehättää,
Kuten valta ja valtiasherkut nää --
Ponnahtaa roimasti pystyyn.
Pojat, tyttäret, riemuitkaa!
Nyt jokainen laulaa, tanssia, kirmata saa.
Vilkasta liikehtimistä.
OINAS astuu Narkaan eteen:
Anon sulta ma palkaksi vaivojeni
hänet ainoan, joka haasteli lohdukseni,
kun lyötynä maassa ma makasin.
Ma kerran Inraa lemmin kuin jumalatarta:
Hän kiihti mun mieleni sankaritöihin,
hän syöksi mun mieleni murheenöihin.
Kun saavutin tulisen soihdun,
hän kylmänä sammutti rintani loihdun.
Mtit' ollut ol' lempeni, selkeni selväks:
Kun tähtensä lemmentuskassa valvoin,
vain sankarihaavetta kauttansa palvoin.
Mut syttyipä silloin lienteä tuli,
tuli Kirran sydämen lempeän,
johon tuskani tyyntyi, uupui ja suli.
Hänet tahdon ma riemukseni.
NARKAS
Kuin sininen lotus on rannalle paistelevalle,
niin kallis on Kirra miehelle taistelevalle.
Niin olkoon lempenne luonnonraitis
kuin kauneus Kirran -- --
Lähestyy apinoita, jotka ovat siirtyneet
yhdeksi ryhmäksi taka-alalle.
Pois murjaammuoto.
Nyt alaa riemu ja rymy,
nyt aklaa tanssi ja jymy.
Järjestelee apinoita piiritanssia varten.
Hanuumanin siipaksi Naakka.
Liittää näiden kädet yhteen.
Marakatista Hyyppään saakka
jok'ainoa apinapiiriin.
Edellisen repliikin aikana on Kirra tarttunut Oinaan
käteen ja vetänyt onnensa ilossa luoksensa myös Inran.
INRA onnesta osattoman murtuneeila mielellä:
Ei sanaa mulle, ei katsettakaan
minä riutua toivotta saan.
KIRRA
Ei ei, sit' en uskoa voi!
INRA yltyvällä tuskalla:
Minä lähden pois, ikiajoiksi pois!
Kääntyy hoiperrellen kobti oikeanpuoleista polkua.
KIRRA hädissään Narkaalie:
Oi, valtias, saavu, hän pakenee!
NARKAS Inralle, jota turtuu paikoilleen:
Ei lemmessä murhe haihtuva pahaa tee!
Tule tänne, ma voitetuks tunnuztaun.
Nyt pksinäiseen saarehen haun
mina sikseen heitän ja myönmän:
Periaate ja yksinäisyys,
se sama lie kuin narrius, yltiöpäisyys.
INRA jo vaisusti pyytäen, riemuiten:
Tytär ihmisen olen, se sano!
NARKAS iloisesti:
Sull' onhan ainakin ihmisentyttären jano.
Olet paratiisin kaunehin kana,
ja kaunein sulla on kuherrussana.
Avaa sylinsä.
INRA
Hui-ui, huk-huk, U-iiii!
Syöksyy Narkaan syliin.
NARKAS
Lie turha mun lempeä vastaan panna,
kun aallot ei mua ruuhetta kanna.
Olet lyönyt mun, olet voittanut ihanasti.
HANUUMAN rehevästi:
Hanuumanin pojat ja tyttäret,
nyt vuotaa seesami päivästä päivään asti.
VÄLIVERHO