_Wiljakainen_ (lausuu jälkeen muistostansa).
"Sieltä hatun näkee hän" --
_Niilo_.
Mi on liljaa valkeampi,
Muita kaunihin.
2.
Sill' on suuret silmät kans,
Kullasta on kiehkurans,
Järkeä ja ymmärrystä
Ne ne verhoaa.
_Wiljakainen_.
Herra, kyllä arvannen,
Tänne kohta tuon mä sen.
(Menee puotiinsa.)
_Niilo_.
Mitä hän nyt tarkoittaapi,
En voi käsittää.
4.
_Wiljakainen_ (tulee valkea hattu kädessä).
Tässä, tässä nyt se on;
Tää sai vasta palkinnon,
Kun on liljaa valkeampi,
Muita kaunihin.
5.
(Näyttää hatun huokureikiä.)
Sill' on suuret silmät kans.
(Näyttää keltaista hatunnauhaa.)
Kullasta on kiehkurans.
(Panee hatun Niilon päähän.)
Järkeä ja ymmärrystä
Nyt se verhoaa.
_Niilo_ (ottaa hatun päästään ja katselee sitä.) Paha kyllä, että nuo
runolliset vertaukset sopivat samalla kertaa useampaan kappaleesen.
_Wiljakainen_. Mitä te nyt tarkoititte? Enkö minä ole oikein arvannut?
Kyllä kaiketi; sillä mahdotonta on erehtyä noin selvästä arvoituksesta.
Pitäkäätte vaan se hattu! Se kaunistaa teidät ja sopii päähänne,
niinkuin olisi mitan mukaan tehty.
(Panee hatun jälleen Niilon päähän.)
_Niilo_. Niinkö luulette? (Wähän aikaa mietittyään, huoaten.) Waan mitä
se maksaa?
_Wiljakainen_. Kyllä se on vähintäin kolmenkymmenen markan arvoinen, ja
vaikka minun oma veljeni pyytäisi sitä, niin ei hänkään saisi
halvemmasta. Waan yhtä kaikki. Koska te olette minulta jo niin monta
hattua ostaneet, niin voittehan ikäänkuin tuttavuuden puoleen saada se
kahdestakymmenestä viidestä markasta; enhän minä viidestä markasta
välitä, kunhan vaan muuten hyvä kauppa syntyy.
_Niilo_. Katsokaa, minulla on tässä kahdenkymmenen markan seteli.
(Itsekseen.) Jumala paratkoon, lienee jo viimeinen! (Ääneensä.) Jos
myytte tuon hatun minulle tähän rahaan, niin ostan vielä senkin.
_Wiljakainen_. No, olkoon menneeksi tuon kauniin setelin vuoksi ja
sitten on hattu teidän. Tuhannen kiitoksia. Jos vielä edeskinpäin
tarvitsette apuani, niin kääntykää vaan puoleeni. (Tahtoo mennä, vaan
palaa takaisin.) Waan kuulkaa vielä sananen. Minun tapani ei ole olla
uteliasna, mutta suokaa anteeksi jos kysyn, mitä te oikeastaan niin
monella hatulla teette? Itse asia ei minuun kuulu, mutta mieleni tekee
niin kovin tietää.
_Niilo_. Mitä minä niillä teen? -- Minä ostan niitä sen tähden, että --
että -- että minä olen mielitehtoinen.
_Wiljakainen_ (hämmästyksissään). Wai herra on mielitehtoinen --
_Niilo_. Niin, minä mielin hattuja, se on, mieleni tekee hattuja.
_Wiljakainen_. Hattuja? Sekö se olikin vaan? -- Herra Jumala, löytyypä
noita mielitehtoisia monta sorttia. Mainittu sortti on kuitenkin
kaikista viattomia; se on aivan varmaa. -- No tuhansia kiitoksia,
jääkää terveeksi! (Itsekseen.) Hän on siis mielitehtoinen, se tahtoo
sanoa: mielipuolinen.
(Menee.)
_Niilo_ (yksinään). Aika tuhmasti teinkin nyt. Jos ei vekseli tule,
niin olen mennyt mies.