OMPELIJA. Mikä Rouvaa vaivaa? Tässä on kappanne.
ROUVA (_kiljaisee_). Viekää pois, pitäkää itse tuo, minä en siitä huoli,
se on viinarahalla ostettu. Oi Hoikka, mihin vietiin minun Alfredini,
issikalla hän vietiin minun akkunani ohitse, hän makasi reessä aivan
kuin kuollut! (_Vääntelee käsiään._)
OMPELIJA. Tämähän kumma! Sen vain tiedän, etten koskaan työstäni näin
hyvin ole tullut palkituksi. (_Ottaa kapan päällensä, kumartaa ja lähtee
ulos._)
HOIKKA (_vapisten_). Kuule, sinä -- et varmaankaan nähnyt oikein.
ROUVA. Oih! Kuules -- (_ääniä kuuluu_) jo tulevat! (_Juoksee vasemmalle
puolelle. Ovi avautuu ja Alfred kannetaan näyttämön yli myöskin
vasemmalle puolelle._)
HOIKKA (_pitäen tuolista kiinni_). Onko hän kuollut?
ERÄS PALVELIJA. Ei, hän vain humalapäissään ajoi niin riivatusti, että
reki keikahti kumoon, ja hän sai siinä semmoisen kolauksen, että
pyörtyi. Kyllä hänen sydämmensä kuitenkin vielä sykkii.
JUKKA (_osottaen kamariin päin, johon Alfred vietiin_). Siinä taaskin
yksi viinanuhri. (_Kaksi viinantehtailijaa tulee sisälle._)
HOIKKA (_nostaa kätensä ohauksillensa, huutaen raivoisasti_). Pois
täältä! Kaikki on viinaa -- viinapullot tanssivat seinillä. Voi
onnetonta! Ei ne anna minulle rauhaa, ennenkuin koko viinatehdas on
hajoitettu. (_Juoksee pois kamariinsa._)
VIINANTEHTAILIJAT. Mikä herran on? -- Mikä herran on?
JUKKA. Hän raivoaa, vaan myrskyt ja rajutuulet puhdistavat ilman, ja
sitte seuraa tyyni, kirkas päivä. Mutta teille, hyvät herrat
viinantehtailijat, tässä vielä sanon:
Te ihmisiä vietellä
tahdotte viinamyrkyllä,
vaan -- miltä teille tuntuukaan,
kun tili kerran vaaditaan?
Sit' ajatelkaa aikanansa!
(Esirippu lasketaan.)