SANNI (_menee kukkapenkereen luo_). Minun kukkaseni pienet, kun takaisin
palajan, olette jo kaikki kuihtuneet! (_Kurkistaa tupaan._) Hän nukkuu
jo. Nyt menen vaatteet ottamaan. (_Menee tupaan ja tulee heti takaisin
sotilaanvaatteet kainalossa._) Nyt olen valmis, kun tuolla metsässä vain
olen nämät päälleni pukenut. (_Laskee polvillensa tuvan oven eteen._)
Suo anteeksi, mun isäni, että vanhoilla päivilläsi sinut yksin jätän --
mutta -- kuten sanoit, (_painaa kätensä rintaansa_) tämä itsekäs sydän,
sekin vaatii osansa. Luoja sinua, isäni, varjelkoon! (_Kiiruhtaa pois.)
(_Esirippu lasketaan_).