KAUPPANEUVOS. Minä lausun sen kumminkin. Jos nimittäin tämän päivän
kuluessa vieraiden miesten läsnäollessa pyydätte minulta anteeksi,
niin --
POSTINHOITAJA. Minä en pyydä anteeksi, en kuuna päivänä, ei vaikka
minut vietäisiin Siperiaan!
KAUPPANEUVOS. Niinkuin sanottu, minä odotan tämän päivän. Hyvästi!
(Kirjurille) Hyvästi, herra!
(Menee).
POSTINHOITAJA. No, onko ennen mokomata kuultu! Vai
kunnianloukkauksesta! Enhän minä ole hänestä mitään sanonut! Tuommoinen
tukkijunkkari! Keinottelija! Varas!! Rosvo!!! Ryöväri!!! Huh, missä on
vettä? Antakaa tänne lasi vettä, vettä -- pian!
KIRJURI. Tässä, kas tässä!
(Antaa hänelle läkkitolpon).
POSTINHOITAJA (yrittää juomaan): Oletteko järjeltänne, ihminen!
Läkkiähän tämä on!
KIRJURI. Läkkiä! Anteeksi, Herran nimessä!
(Postikello kuuluu).
KIRJURI (juoksee ikkunaan): Kas tuossa tulee posti! Ja kolmella
hevosella! Lundqvist, herää, herää!
POSTILJOONI. Mitä? Kuka minua huusi?
(Kaatuu lattialle).
POSTINHOITAJA. No, nyt on maailma mullin mallin! Sihteeri on tullut
hulluksi, postiljooni makaa humalassa lattialla, ja posti tulee
kolmella hevosella! Piru olkoon postimestarina, enkä minä!!
(Peräovi avataan selälleen, ja matkustavainen postiljooni
sekä kaksi kyytimiestä kantaa laukkuja sisään. Lundqvist
nousee ja auttaa heitä. Samassa tulvaa huoneeseen paljon
muitakin ihmisiä, kirjeitä ja pakettia kädessä, niiden
joukossa Kaupunginpalvelija, Reppunen, Talonpoikaisvaimo
ja Neiti Eufrosyne. Yksi tahtoo ostaa postimerkkejä, toinen
kysyy kirjettä, kolmas on saanut väärin takaisin, neljäs
kysyy, mistä posti on tullut, viides pyytää vaihtamaan
sadanmarkan setelin, ja Neiti Eufrosyne vaatii ulos pakettiaan.
Postinhoitaja raapii päätään ja huutaa että »vasta tunnin
päästä, vasta tunnin päästä» ja käskee postiljoonin ajamaan
heidät ulos kaikki tyyni. Postiljoonit koettavat kyytimiesten
avulla tyrkätä heitä ovea vastaan, mutta he panevat vastaan.
Neiti Eufrosyne pyytää vielä kerran pakettiaan: »Mutta kun
postimestari lupasi -- kun se on niin tärkeä -- ja kun se
sisältää aivan uudenaikaisen [salaperäisesti] tournyyrin.»
Keskellä tätä melua laskeutuu esirippu, mutta Eufrosyne
ehtii vielä huutamaan: »minun tournyyrini, minun tournyyrini!»)