HELMI. Ja olenko minä muille koketteerannut sitten, mitä? Ei, sanokoot
minusta mitä tahansa, mutta koketti en ole, sen tiedän varmaan.
KIRJURI. No, koeta nyt unhottaa nuo pahat sanat. Mutta kun tekee
semmoisen äkkiarvaamattoman huomion, minkä minä vastikään, niin -- --
(Vaikenee).
HELMI. Minkä huomion? Sinä puhut arvoituksilla.
KIRJURI. Ei se mitään ollut. Ja mitä siitä enää on puhumistakaan.
Voimmehan sentään olla ystäviä, yhtä hyviä ystäviä kuin ennenkin --
eikö niin?
HELMI. Sinä olet todellakin kummallinen! Ovatko kenties ihmiset
kertoneet sinulle jotain pahaa minusta --?
KIRJURI. Ei suinkaan, toista se on. Mutta en minä sitä nyt tällä kertaa
voi selittää --
HELMI. No, parasta se taitaa ollakin. Toimita nyt humöörisi
hauskemmalle kannalle ja muista, ett'et unhota pois postista tuota
kirjettä luutnantti Saabelhjelmille! Se on tärkeä kirje.
KIRJURI (kylmästi): Jahah, kyllä! (Häneen katsomatta) Vai on se niin
tärkeä?
HELMI. Se on tietty. Se on karhumakirje meidän puodista, oikein ankara
lisäksi.
KIRJURI. Mitä?! Karhumakirje?
HELMI. Niin, kahdestakymmenestä hansikkaparista, jotka herra kauniisti
jätti maksamatta, kun hän täältä matkusti, Luuli kai pääsevänsä
velastaan sillä tavoin että välistä minua hienosteli, mutta eipä
onnistunutkaan; sillä pappa käski minun kirjoittamaan, että jos ei
rahaa heti tule, niin jätetään ne uloshaettavaksi. Saa nähdä nyt, mitä
tuo hieno sotaherra siihen vastaa.
KIRJURI. Onko se mahdollista? Sinä et siis -- sinä et siis
olekaan -- --?
HELMI. Mitä?
KIRJURI. Et siis olekaan kihloissa?
HELMI. Kihloissa!? Minä?
KIRJURI. Niin, tuon luutnantin kanssa?
HELMI. Luutnantin kanssa?! Oletko sinä aivan --?
KIRJURI. Siinä ei siis ollutkaan perää! (Ottaa häntä kädestä) Helmi!
Kultaseni --!
HELMI (irroittaa itsensä) Herra Jumala, mitä nyt!
KIRJURI. Helmi! Sinä tunnet minun; me olemme lapsuuden toveria. Olisiko
se mahdollista, että, jos kysyisin sinulta -- jos sinä --?
HELMI. Herra jestan, laske minut -- laske minut --!
KIRJURI (jatkaen): Niin, jos kysyisin sinulta, pidätkö minusta sen
verran -- luotatko minuun niin paljon, että uskaltaisit -- että
tahtoisit --?
HELMI. Olethan sinä ihan vimmattu --! Tässä kaikkein kuullen --! Laske
-- laske --!
KIRJURI. En, minä en sinua laske ennenkuin sinä sanot, rakastatko
minua?
HELMI. No, Janne, mitä se nyt on? Päästä minut -- päästä paikalla --!
KIRJURI. Sano ensin, tahdotko tulla omakseni!