(Pistää rahat kukkaroonsa ja peräytyy ovelle, johon jää
seisomaan. -- Äänettömyys).
POSTINHOITAJA. No, mitä tuuma maksaa, vai onko sulla muutakin asiaa?
TALONPOIKA. Olisin vaan kysynyt, onkohan tullut kirjeitä Helsingistä?
POSTINHOITAJA. Kyllä sieltä semmoisia on tullut paljonkin.
TALONPOIKA. Vai niin. Olisikohan minulle?
POSTINHOITAJA (tekee kärsimättömän liikunnon ja viskaa kirjurille kaksi
kirjettä): Tuoss'on Viipurin rahakirjeet, kirjoittakaa ne sisään ja
antakaa ne sitten minulle takaisin!
KIRJURI. Jahah!
(Äänettömyys).
TALONPOIKA. Ei siis taida olla mitään?
POSTINHOITAJA (ärjäsee): No, kuka sinä olet sitten?
TALONPOIKA. Oonpahan vaan tuolta kaupungin ulkopuolelta.
POSTINHOITAJA. Mikä sinun nimesi on? Sen vaan tahdon tietää,
tuhmeliini!
TALONPOIKA. Niinkö minun nimeni!
POSTINHOITAJA. Niin, niin!
TALONPOIKA. Kalleksihan minua haukutaan.
POSTINHOITAJA. No, eikö sulla ole muuta nimeä?
TALONPOIKA. Oonhan minä Pekkakin.
POSTINHOITAJA. Mutta liikanimi -- sukunimi? Enhän minä hiiessä muuten
mitään voi sanoa, sen tolvana!
TALONPOIKA. No, tuota, olihan isäni nimi Juntunen, jos se on niin
tarpeellista että --
POSTINHOITAJA. Juntunen. No, mitä sinä sitten -- (Katselee kirjeitä
pöydällä) Ei ole mitään.
TALONPOIKA. Vai niin -- soo-o! Milloinkahan mahtanee tulla?
POSTINHOITAJA. Niin, sen saat kysyä Jumalalta -- minä en tiedä.
TALONPOIKA. Häh?
POSTINHOITAJA (ärjäsee): Ei ole, etkö kuule!
TALONPOIKA. Kyllä, kyllä. (Erikseen) Tuo herra varmaan tänään on
astunut väärällä jalallaan sängystä, koska hän on noin kiukkuinen.
(Ääneen) Hyvästi vaan! Herran haltuun!
(Kumartaa syvästi ja menee).
POSTINHOITAJA (mutisee): Hyvästi. (Äänettömyys.) Mutta mistä se olikaan
kuin me tässä äsken puhuimme? Niin, se on totta, se oli neiti Helmistä
ja nuoruuden rakkaudesta -- --
POSTILJOONI (kuorsaa).
POSTINHOITAJA. Lundqvist!!