POSTINHOITAJA.
KIRJURI.
POSTILJOONI.
KAUPPANEUVOS.
TALONPOIKA.
KULEKSIVA KAUPPIAS.
KAUPUNGINPALVELIJA.
PIENI POIKA.
SUUREMPI POIKA.
HELMI.
NEITI EUFROSYNE.
TALONPOIKAISVAIMO.
PALVELUSTYTTÖ.
YLEISÖÄ.
Tavallinen postikonttorihuone pienessä kaupungissa. Perällä ja
vasemmalla puolella ovi (näyttämöltä luettu), oikealla ikkuna.
Poikkipuolin näyttämöä pitkä kirjoituspöytä, jolla muun muassa
on vesikarafiini lasineen. Pöydän ääressä vasemmassa päässä
istuu Postinhoitaja (vanha mies, yönutussa ja viheriäisellä
silmävarjostimella) ja häntä vastapäätä pöydän toisessa päässä
Kirjuri (nuori ja laiha mies). Perällä, pienen pöydän ääressä,
vanhanlainen Postiljooni, joka näkyy olevan hyvin unissaan.
Piikatyttö ja Pieni poika seisovat postinhoitajan edessä
kirjeitä kädessä.
PIIKA. Tässä olisi kirje. Mitähän se maksaa?
POSTINHOITAJA. Anna tänne! 80 penniä.
PIIKA. Tässä on.
(Antaa setelin).
POSTINHOITAJA. Viisi markkaa! Eikö sinulla ole pienempää?
PIIKA. Ei ole.
POSTINHOITAJA. No, mene vaihtamaan sitten! (Ottaa pojalta hänen
kirjeensä ja tarkastelee sitä) Minnekkä tämä on menevä? Eihän tästä
kukaan ihminen saa selkoa!
POIKA. Isälle se on.
POSTINHOITAJA. Isälle! Mutta missäs isäsi on sitten? Onko hän kuussa
vai --?
POIKA. Ei, Hameriikassa hän on -- tuolla kaukana selän takana.
POSTINHOITAJA (Hymyilee vähän säälivästi): Vai niin! Saako sihteeri
noista variksenjaloista mitään tolkkua? (Viskaa kirjeen kirjurille,
joka heti lakkaa kirjoittamasta ja kohteliaasti hymyillen ottaa
tarkastaakseen päällekirjoitusta).
POSTINHOITAJA (piialle): No, mitä sinä siellä töllistelet? Etkö
kuullut, että mene vaihtamaan?
PIIKA (mennessään): Kylläpä on huono postikonttori, kun ei
viisimarkkaistakaan voida särkeä --!
POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo --?
KIRJURI (antaa kirjeen takaisin postinhoitajalle) Minä luulen että tämä
pitäisi oleman Michigan.
(Rupeaa kirjoittamaan).
POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille,
ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa,
jos huvittaa! (Pojalle) Kaksikymmentäviisi penniä.
POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä?
POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut --!
POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi!
(Menee) (Äänettömyyttä; kuuluu vain kirjurin kynän raapimista).
POSTINHOITAJA (puoliääneen): Sihteeri!
KIRJURI. Jahah?
POSTINHOITAJA (osottaa postiljoonia): Katsokaas Lundqvistiä!
KIRJURI. Hi, hi, hi! Ukko on vähän väsyksissä.
POSTINHOITAJA. Pohmelossa hän on, se juutas! (Ärjäsee) Lundqvist!
POSTILJOONI (säikähtyy ja pyyhkii silmiään) Mi-mi-mitä, herra
postimestari --?
POSTINHOITAJA. Ei mitään. Älä vaan nuku, sen sanon.