JAHVETTI (Hildalle): Siinä sen kuulit, ehkäpä tämä ei ole pilakalu
poikakaan. (Jeremiakselle.) Ja tee sinä vain niinkuin neuvotaan ja
niinkuin näet muidenkin tekevän. Kun Aappo itselleen tytön valitsi ja
minä sen nyt valitsin, niin luota sinä vain meihin.
JEREMIAS: Minä luotan.
JAHVETTI: On tämä aina isäänsä totellut. Ja nyt sanon sinulle,
Jeremias, uuden opin. Yhtä huonekappaletta tulee sinunlaisesi miehen
kunnioittaa: kunnioita vaimoa, jonka Jumala sinulle antoi, ja kuule
hänen ääntänsä joka pykälässä. Ymmärrätkö?
JEREMIAS: Ymmärrän.
JAHVETTI: Ja nyt se on selvä.
HILDA: Tokkos kihloja annetaankaan?
JAHVETTI: Niin rahassako?
HILDA: Miten maan tapa on, sittenhän siitä on varma.
JAHVETTI: Nämä tytöt kaupungista ne kuuluvat usein kihlojen kanssa
karkaavan.
JEREMIAS: Niin he tekevät.
Hilda suuttuu.
JAHVETTI: Vaan tulehan siihen meille, niin tarkistellaan asiata.
HILDA: En tule, jos en kihloja saa.
JAHVETTI: Sitä ei kaikkien kiertelevien kanssa kihloihin, kukapaties --
uskalla.
HILDA: Enkä minä kihloitta rupea. Otatteko vai ettekö sitten? Maine on
mennyttä.
JAHVETTI: Kun tuonet ensin muuttokirjasi tänne, saat kihlat.
JEREMIAS: Sitten saat.
HILDA: En minä kihloitta kirjojani tänne tuo.
JAHVETTI: Tee tahtosi. Ei noita monesti liene tällaisia miehiä
tarjollakaan.
HILDA: Viinanpolttajoita.
JEREMIAS: Vastaatko puheesi, tyttö?
JAHVETTI: Vaiti poika. Leikkiähän se puhuu. Tämäpä nyt kiveräksi
panihen. Mikä on, kun et kirjojasi uskalla tuoda, ja mikä on, kun et
tuolla iällä jo muita ole saanut, tietäisi sen?
HILDA: Sulhasia olisin saanut vaikka kymmenen.
JAHVETTI: Vale tuli.
JEREMIAS: Vale ja aika pitkä.
HILDA (äkäisenä nousee ylös): Ja nyt minä sanon, etten ole tässä
huutokauppatavarana huudettavana --
JAHVETTI (kieloitellen): Elä, elähän vielä. No, pannaan nyt niin, että
tulet siihen meille nyt, niin annetaan ne kihlat rahassa?
HILDA: Jospa tämä sulhasmies on kovin -- viaton?
JAHVETTI (naurahtaa): Viaton, viaton poikahan se on. Vaan pianhan
siihen synnin tartuttaa, ja viallinen on silloin niinkuin muutkin.
HILDA: Jospa synti ei tartukaan?
JAHVETTI: Hee, onhan tässä mies toinen, hee, no niin, annetaan nyt
hyvät rahakihlat.
JEREMIAS: Annetaan.
JAHVETTI: Ja minä haen vieraatmiehet, niin ei mitään jälkijuttuja tule.
(Menee.)
HILDA: Tämäpä vasta kaupantekoa on. Mutta olkoon nyt.
JEREMIAS: Isä on viisas mies, ei sitä petetä.
HILDA: Sinäkö nyt olet se sulhaseni?
JEREMIAS: Mikä, mikä tuota lienen.
HILDA: Etkö sinä vielä tiedä, mikä olet?
JEREMIAS: Niin minäkö? Mikäkö olen? Je-Jeremiashan minä olen.