AAPPO: Velimies on kasvanut.
KALLE: Jotain joutava tekeepi, (kun Ville nykäisee häntä tulemaan
kauemmas, jatkaa Kalle huolettomasti) vaikka ei tuo näy isä tuotakaan
tekevän.
AAPPO (vakavasti): Arvaapas Kalle, mitä on tehtävä, että menestyisi ja
kauan eläisi maan päällä?
KALLE: Syötävä, kerta päivässä kuitenkin, eikä kerta viikossa niinkuin
Vehvilässä.
SERUKKA: Muistele tarkemmin, aina meillä kerta päivässä on syöty.
AAPPO: Kunnioita isääs ja äitiäs, ettäs kauan eläisit maan päällä,
sanoo sana.
KALLE: Sana ei silloin tiennyt mitään Vehvilän pesueesta. Eikä isä ole
milloinkaan vielä käskenyt kunnioittamaan.
VILLE: En minä ole kieltänytkään, ähää, äitiä kuitenkaan
kunnioittamasta, ähää (Villeä naurattaa).
SERUKKA: Menepä taemmaksi siitä, poika.
Riikka työntää taempaa Annaa.
RIIKKA: Ja tämä on Anna, lapsuutesi leikkitoveri.
AAPPO: Anna, lapsuuteni ystävä, oletpa kasvanut kauniiksi. Muistatkos
vielä, kun olit leikkimorsiameni?
ANNA: Kaikkia se herra muisteleekin.
AAPPO: Ha-ha-haa (pyörähyttää Annaa) herra, sanoo herra
(miettivämmin), vaikka onhan se totta, että olen herra, väärin olisi ja
kiittämättömästi, jos en sitä nimeä omaksuisi. Olenhan saanut
sivistyksen ja laajemman elämänkatsomuksen. Tiedän paljon, olen nähnyt
paljon, mutta en ole ylpeä, sillä tunnen elämän liian hyvin. Siksi,
vaikka ylempi ulkonaisesti, lähestyn omia vanhempiani avoimin sydämin
kuin lapsi, joka on vanhemmille velkaa kiitokset kaikesta!