Ruisrääkkä niityll' laulaa lauluaan;
kuin joku vetäis taskukelloaan
sen ääni soi, kun ilta hämärtyy,
yöpuullaan kun jo nukkuu pieni pyy.
Ruisrääkkä mittaa illan hämärää,
ruiskukka uinuu, nuokkuu tähkäpää,
ruisrääkkä kehrää sala-ääniään
ja nukkuu omaan ääneen käheään.
Ruisrääkkä, luonnon salaperäisyys,
se on kuin kesäillan ikävyys,
kun yksin kuljet rantakäytävää
ja mietit elämätä jäytävää.
Ruisrääkkä, ennelintu elokuun,
sun soittos loihtii kummaan haaveiluun
niin yksitoikkoiseen ja ikävään
kuin suru itkis alla tähkäpään.
Pois lennät, poiss' on suven ihanuus,
on niinkuin syvempi ois hiljaisuus,
kuin itse luonto tätä oudoksuis,
ja ajan ratas hiljaa seisahtuis.