Oli kerran vanha, tyhmä vaari,
vihas kevättä ja käen kukkumista,
käen toivonut ois hiiden loukkuun,
luulosairahana luuli käen
hälle aina kukkuvan: "käy koukkuun!"
Kävi koukummaksi tyhmä vaari,
vanheni ja vanhetessa yhä paatui,
vaikka ootti häntä kuolinpaari.
Varis puusta puhui maikaellen,
vanha, viekas varis vaakkui: "vaari!"
Kävi koukummaksi tyhmä vaari,
käen syyksi selitti hän koukun varren,
kompuroi ja elää kihnaeli,
kulki, kahmi jyvälaarin luona,
varista hän iän elätteli.