Maan mehun tuoksun tuntea taas saan,
syyslehtiröykkiöiden palaa tähteet,
juo, sielu, kevät käy taas yli maan,
ei ehtyä saa kirkkaat sydänlähteet!
Taas eikö oo kuin sielussani sois
uus kieli rikkoontuneen sijaan,
juo sieluni, juo pois, juo pois
maan voimamehut kevään antelijaan!
Juo, sielu, huuhdo huoles, vaipuos
maaemon pyhään syliin sykkäilevään,
ah, sielu, näät taas piilleen aurinkos,
näät uudesta taas kirkastuneen kevään!