Unelmien tarhaan ma tuijotan
lävitse elämän ikävän ja harmaan,
näen minä laulujeni lumolinnat,
satujeni keijut, valkeat rinnat
kuutamossa illan armaan.
Nään minä astuvan kuutamon kujaa
neidon ihanan, kaihovan ja kelmeen,
on kuin hän valaisisi koko tarutienoon,
kirkastun ja katselen silmään viileen vienoon
niinkuin kahteen sinihelmeen. —
Tulevat suuret suvilinnut lentäin
hilpeällä, heleällä kahinalla,
valkeat joutsenet satujen saaren
alitse tähtiyön helokimmelkaaren,
kuutamossa seison alla.
Katselen hetken heleätä näkyä,
katselen kuvaa kirkasta ja kummaa,
kunnes silmäni veriin vettyy,
katselen ja katselen ja haaveeni pettyy,
katselen katua tummaa.