Monet morsiuslamput
läpi maailman kolkon yön,
monen kaihon kuihtuvan näin mä
kuin myrttiseppelevyön.
Muut kulkevat kullatuin kihloin
ain näyttäen lempeään,
ma epäilijä, minä pelkään,
minä kisassa yksin jään.
Ja ma tiedän, ma häikäistä voisin,
yhä vereni kuohuaa,
muille onni tulee kuin lahja,
mun täytyy se varastaa.