1. Isäisi maalle, Suomalain.
Ole uskollinen!
Se kätkyes, se hautas on
Ja suojas viimeinen.
2. Majan sijaa ei niissäkään
Sinulla mointa oo.
Tääll' on elääsi, kuollasi,
Jos kuinkin onni suo.
3. Ja maa se on, jota veri
Isäisi kasteli,
Maa, jonka mainehen pyhän
Ajat säilytteli.
4. Kah! täällä Wäinö Pohjolan
Pojat löi miekallaan,
Ja kahlehet pimeyden
Katkoi sanallahan.
5. Verisen täällä värinsä
Vapaus liehutti,
Ja monta Suomen sulhoa
Manalle saavutti.
6. Ja monta päättyi päiveä
Veressä ainian,
Kylihin kun vihollinen
Sodan toi kauhean.
7. Monetpa näljät nähtyäs,
Monetkin tappelut,
Sä seisot vielä, Suomeni,
Et varsin vaipunut.
8. Mutt' toivo, taivahan tytär,
Sinulle kuiskuttaa:
"Jo tuntisi tulettelee,
Jo päiväs ruskottaa!"
9. Eivät ne poikaa turhahan
Vertaan vuodattaneet,
Eivätkä sankaria paraat
Vaan suotta sortuneet.
10. Ei, ei; tulevat ainakin
Ajat iloisemmat!
Sitä tuhannet toivoen
Jo varsin vartovat.
11. Elleivät tulle, tulkohon
Se Tuoni kuoloneen
Ja luumme kurjat luokohon
Majaansa maan poveen.
12. Vaan haudallemme maailma,
Surmaamme säälien,
Suruisin mielin vuodattaa
Kentiesi kyyneleen.
13. Isäisi maalle, Suomalain,
Ole uskollinen!
Se kätkyes, se hautas on
Ja suojas viimeinen.
14. Majan sijaa ei missäkään
Sinulla mointa oo.
Tääll' on elääsi, kuollasi,
Jos kuinkin onni suo.