1. Oi terve kevät! Talven valta joutaa
Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,
Vienosti välkkyy järven sini-vyö,
Iloisna purttaan kalastaja soutaa.
2. Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,
Ne peltomaahan siroitellen lyö,
Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ,
Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.
3. Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet,
Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,
Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet,
Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,
Ja liritellen liitää lintu-parvet, —
Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa!
23.* Halu maalle.
1. Talvi on jo laannut raivoomasta,
Sulain talven kukat varisee,
Kevään sulo joutuu taivahasta,
Päivä metsää, vettä suutelee;
Koht' on suvi, aallot liikkehessä;
Kullanmoisna kukkaverhona
Ovat niityt päivän heltehessä,
Sekä lähteet tanssii lehdoissa.
2. Haluun maalle! Sano lintusille,
Tuuli, että heitä rakastan,
Veelle, koivuille ja lehmuksille,
Että heitä nähdä haluan;
Nähdä vielä niinkuin ennen heitä,
Nähdä puron kirkkaan tanssia,
Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä,
Vesilinnun lemmenkaikua.
24.* Suomen laulu.
1. Kuule kuinka soitto kaikuu,
Väinön kanteleesta raikuu;
Suomi laulelee!
:,: Kuule, hongat huokaileepi,
Kuule, kosket pauhaileepi;
Suomi laulelee! :,:
2. Katso, jäät kuin pohjasessa
Välkkyy päivän paistellessa;
Suomi laulelee!
:,: Katso, loistaa taivahilla
Pohjan palo iltasilla;
Suomi laulelee! :,:
3. Ihanaiset laaksot, joissa
Purot lausuu kukastoissa:
Suomi laulelee!
:,: Jo nuo metsät tunturilla,
Koska kaikuu iltasilla:
Suomi laulelee! :,:
4. Kaikkialla ääni kaikuu,
Kaikkialla kielet raikuu;
Suomi laulelee!
:,: Syäntä jos on suotu sulle,
Murheess', ilossakin kuule:
Suomi laulelee! :,:
25.* Suomen salossa.
1. Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa salossa,
Honkain väliltä siintävä selkä
Vilkkuvi koittehen valossa.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa,
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
2. Kaukana korvessa käkönen kukkuu.
Sulhonsa suloutta ylistää,
Paimenten soitanto laitumen tieltä
Ääntänsä korviini vilistää.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa.
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
3. Omanpa henkeni kieltä ne puhuu,
Honkain humina ja luonto muu.
Itse en sydäntä hillitä taida,
Riemusta soikohon raikas suu.
:,: Hoi, la la la la laa,
Hoi, la la la la laa,
Kaikuu mun suloinen Suomeni maa. :,:
26.* Sotilaan lepo.
1. Sotamies eipä moiti lepoaan.
Eipä vielä torvessakaan.
Kallio päänsä aluksena on,
Vierellisnä miekka verraton.
Eipä hän moiti lepoaan
Eipä vielä korvossakaan.
2. Voitto vaan mielessänsä kallihin
Hänellä on nukkuissakin.
Vaara kun on ilmastuvinaan,
Miekkaan tarttuu kohta innossaan.
Voitto vaan niinpä kallihin
Hänellä on nukkuissakin.