Suomentajan kustannuksella.
Helsinki 1912,
Kirjapaino-Osakeyhtiö Sana.
Sydämmellisimmät kiitokset Rehtori S.A. Vesterlundille
ja Maisteri J.M. Saleniukselle heidän avustansa työssäni!
Esipuhe.
Thukydides syntyi Ateenassa v. 472 e.Kr. Hänen isänsä oli Ateenaan
muuttanut Trakialainen, nimeltään Oloros; äiti tunnetun Kimoonin
sisar, Hegesipyle. Perheellä oli sangen rikkaat kultakaivokset
Trakiassa. Peloponneesolais-sodan aikana johti Thukydides Tasoksen
vesillä purjehtivan Ateenalaisen laivaston toista osaa, kun Brasidas
ahdisti Amfipolista, jossa eripuraisuus vallitsi kaupunkilaisten
kesken. Osa heistä pyysi Thukydidesta apuun. Mutta kun hän
laivastoineen saapui Amfipoliin vesille, oli tämä kaupunki jo
antautunut Lakedaimonilaisille. Tämän johdosta, muka kavaluudesta,
karkottivat hänet Ateenalaiset maanpakoon. Hän tähti silloin
Trakiaan, jossa hän maanpakolaisena eli 20 vuotta. Siellä hän tarkoin
seurasi sodan tapahtumia ja ryhtyi kirjottamaan mainiota teostaan.
Sodan päätyttyä, muutti hän takaisin Ateenaan, jossa hän jatkoi
historiansa kirjottamista. Mutta hän ei ehtinyt sitä saada valmiiksi,
vaan keskeytyi hänen kertomuksensa sodan 21 vuoden tapahtumien
esitykseen. Hän otaksutaan saaneen surmansa murhaajan kädestä, ehkä
noin 396 e.Kr.
Thukydides oli siis paraammassa iässään syntymäkaupunkinsa
loistoaikana, jolloin Perikles ilman kansan hänelle antamaa
valtakirjaa "ensimmäisenä kansalaisena" johti valtion asioita,
jolloin Sokratees ja Platon, Aiskhylos ja Sofoklees, Feidias,
Apelleen ja joukko muita neroja panivat nykyisen sivistyksemme
perustuskiviä.
Mutta juuri tällä loistoajalla alkoi se kateuden aiheuttama
Peloponneesolais-sota, joka tuhosi tämän sivistyksen emäkaupungin,
jos kohtakin se jonkun aikaa myöhemmin veti muutamia vaivaloisia
itsenäisyyden henkäyksiä, kunnes Makedonian Filippos teki siitä
tykkänään lopun.
Tämän tuhoisan sodan vaiheet on Thukydides kertonut, ja kertonut ne
semmoisella tarkkuudella ja nerolla, että hän tämän kertomuksensa
kautta on perustanut historiallisen "tieteen", sillä kohonnut
nykyajan suurimpien historioitsijoin rinnalle, ja epäilemättä on
muinaisajan "suurin" historioitsija.
Ennen häntä oli kylläkin Hellaassa löytynyt "kertojia", eikä
Herodotoskaan tarumaisessa kirjoitustavassaan ollut näitä paljoa
korkeammalla kannalla. Herodotoksen käsityksen mukaan oli historia
ainoastaan kaikkien maailman tapahtumien kertominen: kritiikistä
hän ei ensinkään tiedä mitään. Tätä vastoin on Thukydides sangen
tarkka hänelle annettujen tietojen suhteen. Thukydides sanoo itse:
"Mitä taas varsinaisiin sotatapauksiin tulee, en ole tahtonut
mielivaltaisesti esittää vain sitä, mitä sattumalta olen kuullut,
vaan sitä, missä itse olen ollut läsnä, tahi mitä muiden kertomuksien
perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen olen voinut pitää varmana.
Paljon vaivaa on kuitenkin ollut päästä totuuden perille, koska ne,
jotka tilaisuuksissa ovat olleet läsnä, useinkin kertovat asiaa
eri tavalla, miten kukin eri puoluekannaltaan asiaa katselee, tahi
miten on kyennyt tapausten menon muistissaan säilyttämään. Lukijasta
tuntunee tämä kaikista tarumaisista koristeluista vapaa kertomus
ikävystyttävältä; mutta jos kaikki ne, jotka haluavat saada varman
käsityksen sekä menneistä tapahtumista että tulevistakin, mikäli
ihmisolojen kiertokulun mukaisesti tulevat kehittymään enemmän tahi
vähemmän menneiden tapahtumien kaltaisiksi, arvostelevat teokseni
hyödylliseksi, on se saavuttanut riittävän tunnustuksen. Sillä
tarkotukseni onkin, että tämä kirja olisi lukijoille mieluummin
ainainen omaisuus, kuin hetkellinen huvitus" (1,22).
Helsingissä maaliskuussa v. 1912.