Ensimmäisen kerran julkaissut
H. F. Helminen 1878.
Sisällys:
Sivu.
Runottarelleni........................ 1.
Siksi laulan.......................... 3.
Harjulla.............................. 4.
Attilan häät.......................... 7.
Sydän................................. 8.
Paimenessa............................ 10.
Yksinänsä............................. 12.
Jos olisin Wäinämöinen................ 14.
Koska toisin.......................... 16.
Lasisilmäin ostaja.................... 18.
Tuulten tuudittama.................... 19.
Pyry ilmassa.......................... 21.
Toivo................................. 23.
Lentotähti............................ 24.
Kylmä kirje........................... 25.
Älä ruoski hevoistasi................. 26.
Vanhus kellollensa.................... 28.
Syksyn koivu.......................... 30.
Mistä laulaisin?...................... 32.
Syksyn kukat ovat vaaleita............ 33.
Kullalleni............................ 34.
Pikku Annin mietteet.................. 35.
Ilta-laulu............................ 36.
Kotimaassa............................ 37.
Uutisasukkaat Ristikorvessa........... 39.
Runottarelleni.
Ois mieli sulla lentää
Jo taivaan pilvihin,
Mut myötäis en voi entää
Jos siinnät silmihin;
Ja siipiesi päällä
Jäis kesken kulkuni.
Ei; pysytään me täällä,
Maan päällä, armaani.
Kas, taivaallista eikö
Maan päällä oisikaan?
Sen Luoja pojes veikö?
Ei luulla voisikaan:
Näe lehdot suvisäällä,
Näe silmät Selmani!
Ei; pysytään me täällä,
Maan päällä, armaani.
Täll' ensin Edenissä
Oil taivas tarjona,
Ja puhtaan sydämessä
Se viel' on avoinna.
Kuin liukkahalla jäällä
Vaikk' oisi matkani,
Niin pysytään me täällä,
Maan päällä, armaani.
Ihmeeksi merten ääret
Ne Luoja tänne loi,
Ja satakielten äänet
Vaan ylistystä soi.
Viel' alppein ryntähällä
Rehoittaa ruusuni.
Ei; pysytään me täällä,
Maan päällä, armaani.
Kun maiset siteet laukee,
Ja taivaan laulu soi,
Mun äänein silloin raukee,
Niin laulella en voi.
Ja torvet ylähältä
Kun kaikuu korviini,
Niin lähdetään me täältä,
Maan päältä, armaani.
Siksi laulan.
Oil öisen synkkä mieleni,
Ja murhe ahdisteli;
Myös kyynel peitti silmäni,
Ja rinta huokaeli.
Mut mietin: paremp' itkua
On vaikka naureskella,
Ja auvoisempi surua
On vainen lauleskella.
Ei soinnu somast' ääneni,
Vaan kas, kun veisaelen,
Min kohta haihtuu huoleni,
Ja siksi lauleskelen.