Yön kammo kaartaa
mun akkunaani. —
Taas veren vallalla vaino saartaa,
käy kautta maani.
Ma kuulen yöstä,
kun avaan uksen,
taas kaiun kaamean verityöstä,
yön laukauksen. — — —
Ja pistin väikkyy.
käy varjo tiellä.
ja hurjan hurtan kyyn silmät säikkyy
kuin verta vielä;
Ja hepo laukkaa
pois kauas jostain,
taas sala-ampujan pyssy paukkaa
sen maasta nostain. —
Oi, konnan työnä
maa verta vuoti!
Oi, sano, rauta, nyt minä yönä
käy minuun luoti! — — —
Oulunkylässä 29.1.1918.