Saatuani tietää, että Lontoon, työväestössä oli 1,292,737 henkeä,
jotka ansaitsivat yksikolmatta shillinkiä tai vähemmän viikossa
perhettä kohti, minua halutti saada tietää, miten tätä palkkaa voi
parhaiten käytellä, jotta sellaisen perheen ruumiillinen kunto
säilyisi. Kun kuuden, seitsemän, kahdeksan tai kymmenen hengen
perheitä ei voi ottaa lukuun, olen seuraavat taulukot laskenut
viisihenkisen perheen perusteella: isä, äiti ja kolme lasta.
Yksikolmatta shillinkiä olen sitäpaitsi laskenut 5 dollariksi 25
sentiksi, vaikka oikeastaan se on 5 dollaria 11 senttiä.
Vuokra doll. 1,50 eli 6 sh.
Leipä 1,00 " 4 "
Liha 0,87 l/2 " 3 " 6 p.
Kasvikset 0,62 1/2 " 2 " 6 "
Hiilet 0,25 " 1 "
Tee 0,18 " 9 "
Öljy 0,16 " 8 "
Sokeri 0,18 " 9 "
Maito 0,12 " 6 "
Saippua 0,08 " 4 "
Voi 0,20 " 10 "
Polttopuut 0,08 " 4 "
Yhteensä doll. 5,25 21 sh. 2 p.
Yhden ainoan erän eritteleminen osoittaa, kuinka vähän on tuhlaamisen
varaa. Leipään 1 dollari, viisihenkiselle perheelle dollarin arvosta
leipää seitsemäksi päiväksi merkitsee kullekin 2 6/7 sentin annosta
päivää kohden. Ja jos he syövät kolme ateriaa päivässä, niin kukin
saa syödäkseen 20/21 sentin arvosta leipää kullakin aterialla eli
hiukan vähemmän kuin puolen pennyn arvosta. Leipä on kaikkein runsain
erä. Lihaa he saavat suuta kohden vähemmän kullakin aterialla ja
vielä vähemmän kasviksia, kun taas pienemmät erät käyvät niin
mitättömiksi, ettei niitä voi laskea. Sitäpaitsi nämä ruokatavarat
ostetaan kaikki vähissä erin, mikä on kaikkein kallein ostotapa.
Edelläoleva taulukko ei salli mitään ylellisyyttä eikä vatsan
liikarasitusta, ja huomattava on, että minkäänlaista ylijäämää ei
saada. Koko guinea menee ruokaan ja vuokraan. Mitään taskurahoja
ei jää. Jos mies juo lasin olutta, niin perheen täytyy syödä sitä
vähemmän, ja samassa määrässä kuin se syö vähemmän, sen ruumiillinen
kunto kärsii. Tämän perheen jäsenet eivät voi ajaa omnibussissa
eikä raitioteillä, eivät kirjoitella kirjeitä, eivät käydä
ulkoilmaretkillä eivätkä halpahintaisissakaan näytännöissä, eivät
liittyä sosiaalisiin tai hyväntekeväisyysyhdistyksiin eivätkä ostaa
makeisia, tupakkaa, kirjoja tai sanomalehtiä.
Ja edelleen: kun yksi lapsista (ja heitä on kolme) tarvitsee
kenkäparin, niin perheen täytyy yhdeksi viikoksi pyyhkäistä liha
ruokalistaltaan. Ja kun kenkiä tarvitsee viisi jalkaparia ja
viisi päätä tarvitsee hattuja ja viisi ruumista vaatteita, ja kun
lait kieltävät säädyttömyyden, niin perheen täytyy alati vähentää
ruumiillista kuntoaan pysyäkseen lämpimänä ja vankilan ulkopuolella.
Sillä kun vuokra, hiilet, öljy, saippua ja polttopuut on vähennetty
viikon tuloista, jää päivää kohti 4 1/2 pennyä kunkin henkilön
ravinnoksi, eikä tätä määrää voida vähentää vaatteita ostamalla,
ruumiillista kuntoa vahingoittamatta.
Tämä kaikki on jo sangen kovaa. Mutta sitten puuttuu sattuma asiaan:
mies ja isä katkaisee jalkansa tai niskansa. Ei saadakaan enää 4
1/2 pennyä päivässä suuta kohden ruokaan, ei puolen pennyn leipää
ateriaa kohti eikä viikon päättyessä kuutta shillinkiä vuokraan.
Niinpä heidät häädetään kadulle tai työhuoneeseen taikka johonkin
viheliäiseen "morkkuun", jossa äiti epätoivoisesti koettaa pitää
perhettä koossa niillä kymmenellä shillingillä, jotka hän ehkä pystyy
ansaitsemaan.
Lontoossa on, niinkuin sanottu, 1,292,737 henkeä, jotka ansaitsevat
yksikolmatta shillinkiä tai vähemmän viikossa perhettä kohden, mutta
muistettava on, että olemme tutkineet viisihenkistä yhdelläkolmatta
shillingillä elävää perhettä. On suurempia perheitä, on monia
perheitä, jotka elävät yhtäkolmatta shillinkiä vähemmällä, ja työn
saanti on monesti epäsäännöllistä. Itsestään herää kysymys, kuinka
he tulevat toimeen. Vastaus on, että he eivät tule toimeen. He eivät
tiedä, mitä eläminen on. He elää kituuttavat kurjemmin kuin eläimet,
kunnes armelias kuolema heidät vapauttaa.
Ennenkuin astumme vielä synkempään syvyyteen, tulkoon esille
puhelintyttöjen asema. He ovat puhtaita, kukoistavia Englannin
tyttäriä, joiden elintason ehdottomasti ja välttämättömästi pitäisi
olla eläinten elintasoa korkeammalla. Muuten he eivät voi säilyä
puhtaina, kukoistavina Englannin tyttärinä. Palvelukseen ryhtyessään
puhelintyttö saa yksitoista shillinkiä viikkopalkkaa. Jos hän on
nopea ja taitava, saattaa hän viidennen vuoden päättyessä saada
korkeimman palkan, yhden punnan. Hiljattain esitettiin sellaisen
tytön viikkomenoista taulukko lordi Londonderrylle. Se oli tällainen:
Vuokra, lämpö ja valo 7 sh. 6 pennyä
Ravinto kotona 3 " 6 "
Ravinto työpaikalla 4 " 6 "
Raitiotiemaksut 1 " 6 "
Pesu 1 " 0 "
Yhteensä 18 sh. 0 pennyä.
Tästä ei jää mitään vaatteisiin, virkistykseen eikä sairauden
varalle. Eivätkä useat tytöt kuitenkaan saa edes kahdeksaatoista
shillinkiä, vaan yksitoista, kaksitoista ja neljätoista shillinkiä
viikossa. Heidän täytyy saada vaatteita ja vaihteluksi jotakin
huvitusta, mutta...
Toisiansa miehet sortaa usein,
mutta naista sortavat he aina.
Vast'ikään pidetyssä ammattikuntain kongressissa
Lontoossa kaasutyöläisten ammattikunta ehdotti annettavaksi
parlamenttikomitealle sellaisen evästyksen, että tämän tulisi esittää
lakiehdotus, joka kieltäisi viittätoista vuotta nuorempain lasten
käyttämisen työssä. Herra Shackleton, parlamentin jäsen ja pohjoisten
kihlakuntain kutojain edustaja, vastusti ehdotusta kutomatyöläisten
puolesta, jotka, kuten hän sanoi, eivät voineet jäädä lastensa
ansioita vaille eivätkä tulla toimeen ansaitsemillaan palkoilla.
Päätöstä vastaan äänestivät 514,000:n työläisen edustajat, ja sen
puolesta 535,000:n työläisen edustajat. Kun 514,000 työläistä
vastustaa päätöstä, mikä kieltää viisitoista vuotta nuorempien lasten
ansiotyön, on selvää, että ääretön joukko maan täysikasvuisista
työläisistä nauttii palkkaa, mikä on pienempi kuin toimeentulominimi.
Olen keskustellut Whitechapelin naisten kanssa, jotka eivät
saa täyttä shillinkiäkään kaksitoistatuntisesta työpäivästään
pukuneulomo-hikipajoissa, sekä housujentekijättärien kanssa, jotka
keskimäärin saavat sellaisen ruhtinaallisen viikkopalkan kuin kolme
neljä shillinkiä.
Hiljattain poimittiin ilmoille tieto, että erään rikkaan liikehuoneen
palveluksessa on miehiä, jotka saavat ruoan ja kuusi shillinkiä
viikossa kuudesta kuudentoista tunnin työpäivästä. Ilmoitustaulujen
kantajat saavat neljätoista pennyä päivältä; ja heitäkin on.
Katukaupustelijain ja hedelmänmyyjäin keskimääräinen viikkoansio on
vain kymmenen, kaksitoista shillinkiä. Tokkamiehiä lukuunottamatta
kaikkien sekatyömiesten keskimääräinen ansio on alle kuudentoista
shillingin viikossa, ja tokkamiesten kahdeksan, yhdeksän shillinkiä.
Nämä numerot on otettu kuninkaallisen komissionin kertomuksesta ja
ovat virallisesti luotettavia.
Kuvailkaahan mielessänne vaimo-vanhusta, joka murjottuna ja
kuolemaisillaan elättää itseänsä ja neljää lastansa ja maksaa
kolme shillinkiä viikossa vuokraa, tehden tulitikkulaatikoita
2 1/4 pennystä krossin. Kaksitoista tusinaa laatikoita 2 1/4 pennyn
palkkiosta ja lisäksi itse kustantaen liisterin ja langan. Hän ei
ollut milloinkaan saanut vapaata päivää, ei sairastaakseen, ei
levätäkseen eikä virkistyäkseen. Joka Jumalan päivä, sunnuntaitkin,
hän teki työtä neljätoista tuntia. Hänen päiväurakkansa oli
seitsemän krossia, ja siitä hän sai 1 sh. 3 3/4 pennyä.
Yhdeksänkymmenenkahdeksan tunnin työviikkona hän teki 7,066 laatikkoa
ja ansaitsi 4 sh. 10 1/4 pennyä, vähennettynä liisterin ja langan
arvolla.
Viime vuonna sai herra Thomas Holmes, tunnettu poliisioikeuden
sielunpaimen, kirjoitettuaan naistyöläisten asemasta, seuraavan
kirjeen:
Herra. -- Suokaa anteeksi rohkeuteni, mutta luettuani, mitä
olette sanonut naisraukoista, jotka työskentelevät neljätoista
tuntia päivässä kymmenen shillingin viikkopalkalla, pyydän saada
esittää oman tilani. Olen kaulanauhojen tekijä enkä koko viikon
työstä voi ansaita muuta kuin viisi shillinkiä, ja minulla on
huollettavana taudinsyömä miesparka, joka ei ole ansainnut
pennyäkään kymmeneen vuoteen.
Kuvitelkaapa naista, joka osaa kirjoittaa näin selvän, järkevän ja
kieliopillisesti virheettömän kirjeen, ylläpitämässä miestään ja
itseään viiden shillingin viikkopalkalla. Herra Holmes kävi hänen
luonaan. Hänen täytyi kumartua päästäkseen sisälle huoneeseen.
Siellä makasi vaimon sairas mies, siellä hän työskenteli päivät
pitkät, siellä hän keitti, söi, pesi ja nukkui, ja siellä hän ja
hänen miehensä elivät ja odottivat kuolemaansa. Sielunpaimenelle ei
ollut tilaa missä istua, paitsi vuode, joka osittain oli nauhojen
ja silkkien peitossa. Sairaan miehen keuhkot olivat viimeisellä
tuhoutumisasteella. Hän yski ja ryki limaansa alituisesti, ja vaimo
keskeytti työnsä auttaakseen häntä hänen kohtauksissaan. Silkkinen
pöly, joka nauhoista lähti, ei ollut hyväksi miehen taudille, eikä
liioin hänen tautinsa silkkinauhoille eikä näiden nauhojen tuleville
myyjille ja käyttäjille.
Herra Holmes kävi erästä toistakin tapausta katsomassa. Nuorta,
kahdentoista-vuotiasta tyttöä syytettiin poliisioikeudessa
ruokatarpeiden varastamisesta. Hän huomasi tytön olevan
yhdeksän-vuotiaan pojan, seitsen-vuotiaan raajarikon pojan ja yhden
vielä nuoremman lapsen äidin sijaisena. Hänen äitinsä oli leski ja
teki puseroita. Hän maksoi viikossa viisi shillinkiä vuokraa. Hänen
talouslaskelmansa viimeisin muistiinpano oli tällainen: teetä 1/2
pennyä, sokeria 1/2 pennyä, leipää 1/4 pennyä, margariinia 1 penny,
öljyä 1 1/2 pennyä ja polttopuita 1/2 pennyä. Te hyvät perheenäidit,
joiden sydän osaa tuntea sääliä ja lempeyttä, kuvitelkaapa itse
ostelevanne ja hoitavanne taloutta tällaisessa mittakaavassa,
kattavanne pöydän viidelle hengelle ja pitävänne silmällä
kaksitoista-vuotiasta äidin sijaista, jotta hän ei varastaisi
ruokatarpeita pikku veljilleen ja sisarilleen ja samalla alati
ompelevanne, ompelevanne ja ompelevanne kuin painajaisen ahdistamana
puseroita, edessänne pelkkää toivottomuutta ja tienne loppupäässä
vaivaishoidokin ruumisarkku irvistämässä.