SELMA. Etkö pysäy tähän vaiheillemme, Kilian, tähän kuusten suojaan?
KILIAN. Minä en viivy tässä. Toki, sun torves äänen kuultuani, Konrad,
sillon kiidän takasin nuolena. Mutta ääntääkö tämä kerran?
KONRAD. Ole varma siitä. Sinä saat sinun Selmas, sinä saat hänen. »Sinä
saat omas ja minä saan omani.» (Haparoitsee Theklaan päin, joka
vikkelästi väistyy syrjään)
SELMA. Mutta »noita jäi ilman», luulen minä.
THEKLA. Ha, ha, ha!
KONRAD. Tule tänne!
THEKLA. Häpee!
KONRAD. Minä käsken!