ALMA (nousee). Liisa, havahduta minut! Anna vettä! Koettele lyökö tuo
sydän vielä?
LIISA (antaa vettä). Lyöhän se ihan säntilleen ja vankassa tahdissa,
mutta -- (hieroo Alman otsaa nenäliinalla) valveillahan rouva on.
ALMA. Havahduta! -- Pian, pian!
LIISA. Jesses! Kun on ihan valveilla!
ALMA. Ei, en ole valveilla; minä nukun ja näen kamalata unta. --
Erotaan pois! niin hän sanoi, selvästi sen kuulin!
LIISA. Kuka sanoi?
ALMA. Jaakkoherra!
LIISA. Hän koettelee rakkautenne lujuutta, ei muuta.
ALMA. Ei, erotaan pois, niin hän sanoi kaksi kertaa!
LIISA. Mitä hän semmoista höpisee! Ei, kahvin juontiin! (kaataa kahvia,
tuo Almalle). Rouva, kas tässä kahvitilkka; se lämmittää sydämen ja
panee veret poskille sekä tuo lohdutusta vanhoille ja nuorille tämä
suloinen taivaanjuoma --
ALMA. Vie pois! vie pois!
LIISA. Nyt on kova tauti, kun ei edes kahvikaan kelpaa. Mutta sieppaa
ja siunaa jos minä näitä ymmärtäisin! -- (juo itse kupista). Älkää olko
millännekään Almarouva. Jaakkoherra koettelee vaan rakkauttanne.
ANNA (vasemmalta tuo paistia). No, jokohan tuo nyt kelpaa paisti vai
vieläkö sitä uusi kerta varistetaan?
ALMA (itsekseen). Mistä syystä erotaan? (Kovasti Annalle). En minä
tahdo kellekään nimiä panna, jos se ehkä ketä loukkaa! -- Totta
kuulivat korvani! Erotaan! Mutta syy?
LIISA (on juonut kahvikuppinsa; katsoo vihaisesti Annaa). Ei, tässä
talossa asuu velhoja ja noitia, mutta kyllä minä ne paljastan ja
kissanviikerit hukutan! -- (menee vasemmalle ja irvistää Annalle).
ANNA. Saadaan nähdä kuka voittaa, sinä tarhapöllönkuva! -- Missähän se
Jaakko poikani? -- (menee vasemmalle).
ALMA. Kuuma oli tänään rautatiellä, mutta paljon kuumempi,
tukahduttavampi on täällä. (Levittelee käsiään). Kuinka ahdasta täällä
on! Kuinka vähän ilmaa, kuinka nuo seinät minua puristavat! (istuu pää
käsien nojassa).
JAAKKO (peräovesta, itsekseen). Kuinka häntä säälin! -- Mutta, ei,
näinhän hänet usein serkkunsa kanssa yhdessä kävelemässä. -- (Kovasti).
Kuule, Alma, missä on se kultaneula, jonka annoin sinulle?
ALMA. Sekö, jossa oli koiran pää kirkkaine silminensä?
JAAKKO. Niin, juuri se.
ALMA. Sen olen hävittänyt.