Ennen,
kun kohtasin ihmisen oudon tai oman
ma mietin:
nään itsellein ijäti vieraan,
on välillä kuilu...
Nyt:
nään sieluni vaellustiellä,
se on minä itse.
Ennen,
kun etäiseen katsoin taivahan tähteen,
ma tunsin:
se kaiken on turhuuden tunnus,
maan matojen pilkka...
Nyt:
se odottavainen on akkuna,
se on minun kotini.
Ennen,
kun iltaisin levolle laskin
tomukuormani viereen,
ma uskoin:
ma nukun ja kohta nään unta...
Nyt:
taas valvon sytytetyin lampuin
ja varron ylkää...