Pois sormet!
mua neuvovi pääni.
Et syöjä sen rokan,
joka pankollas paistuu,
se katkulta maistuu,
ei ambrosialta,
sanoo muusainkin ääni.
Pois arenalta!
Se on tervattu katto.
Sit' aatellos seikkaa:
siin' naakkakin keikkaa
välill' laaheen ja nokan,
peräpurjeen ja kokan.
Pois sormet!
Se peli on patto.
Se laahaavi arkeen,
luo kielenkin kärkeen,
ja se tarttuu kuin terva.
On _invita Minerva!_