Leppäkerttu, lennä, lennä,
hyrrä hyvän Maariaisen,
että tiedän kunne mennä.
Käytkö kohti mustaa multaa
vaiko kastekaaren kultaa
lepän lehden nuoren päällä:
matkan saanen samanlaisen.
Mikset lennä, lintu Luojan,
vieri Luojan viitikolla?
Vaiko vaaran, murheen tuojan
virkaa kaihtaa mieles hellä!
Istut hiljaa kämmenellä...
Siis lie sama osa mulla:
varrota ja hiljaa olla.