Koskaan hän ei olisi uskaltanut tätä, jos Maria ja hänen Isänsä
olisivat vielä olleet Nauvossa.
_Pyhäin Miesten Päivänä_.
Me olemme kalastaneet koko syksyn jataverkoilla ja kahdessa
venekunnassa. Jan ja Henrika. Kuuro vanhus ja minä.
Vuonna 1828. _Uudenvuoden-Päivänä_.
Hän lahjoitti minulle suuret raskaat kultaketjut Jouluaamuna. Minä
tiedän, mitä se merkitsee.
Uudenvuodenyönä minä uneksin Pyhimyksestä. Mitä sellainen uni
ennustaa, senkin minä tiedän.
Huomenna on Henrikan syntymäpäivä. Minä aion leipoa hänelle
safranileivän. Minusta tuntuu toisinaan, että minä olen hänelle äidin
sijassa, vaikka minä itse olen niin nuori.
Minä en ole koskaan nähnyt Äitiäni enkä Isääni. Minulla ei ole mitään
syntymäpäivää.
_Puolipaasto-Sunnuntaina Maalis-Kuussa_.
Meidän miesväki on jäällä hylkeitä pyytämässä.
Ilmassa on kevättä. Minä tahtoisin niin mielelläni elää ja saada
jonkun rakastaakseni.
_Marian Ilmestys-Päivänä_.
Perjantaina tuli myrsky. Henrika oli levoton hylkeenampujain vuoksi ja
sanoi sen minulle. Minä olin vaiti. Minun olisi pitänyt toivoa heidän
onnettomuuttansa, mutta minä en kyennyt siihen.
Sunnuntaina tulivat he kotiin, kaikki vahingoittumattomina.
Rakennuksen seinät ovat naulatut täyteen harmaanhylkeen nahkoja. Me
olemme keittäneet rasvaa ja olleet työssä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Isäntä kulkee ääneti ja sävyisänä, eikä puhu mitään minulle. Soisin
voivani muuttaa mielenlaatua ja ottaa hänet.
_Pitkän-Perjantain iltana_.
Tämäpä on päivä. Siitä tuli vieläkin pahempi kuin minä olin odottanut.
Tämä on totisesti se raskas päivä, jona meidän Vapahtajaamme
piinattiin ristillä.
Minä uskon sinulle kaiken, rakas Kirja.
Kuule nyt:
Vänöläisisännät olivat eilen täällä, ne kaksi, jotka joskus käyvät
meillä vieraina. Se vanha, viekas kettu, joka on ollut meidän isännän
yhtiömies monissa yrityksissä, ja se nuori, kopea, jota pidetään
suur’ampujana.
Hurjasteltiin koko päivä ja juotiin. Illalla meni Jan saunaan
makaamaan. Suur'ampuja oli täydessä humalassa ja peuhasi Henrikan
kanssa, kunnes tämä pakeni kesteistä ja asettui minun kanssani
nukkumaan.
Minä heräsin yöllä siihen, että kuuro vanhus piti meteliä. Menin
ovelle ja kuuntelin. Vain hän ja isäntä olivat enää tuvassa. Vänön
miehet olivat menneet matkoihinsa.
Vanhus huusi: Minä pidin häntä kiinni, mutta sinä pistit häntä.
Isäntä huusi: Ole vaiti, tytöt voivat kuulla!
Vanhus huusi: Kuulkoot, Vänön isännät kuulkoot, Jumala taivaassa
kuulkoon!
Isäntä huusi: Se tehtiin yksissä tuumin.
Vanhus huusi: Kyllä kai sinun hyvin kelpaa, kun vain toinen pitää
kiinni.
Minä kuulin, että ulko-ovi jysähti auki. Sitten oli kaikki hiljaista.
Aamulla menin anivarhain tupaan. Isäntä nukkui sängyssään. Vanhus
makasi pihamaalla nietoksessa ja kuorsasi.
»Etköhän nyt sairastu ja kuole», ajattelin minä ja annoin hänen maata.
Isäntä ei ole puhunut minulle koko päivänä. Minä luulen, että hänen
omatuntonsa on herännyt ja että hän pelkää minua.
Ehkä hän pelkää, että minä kuulin jotakin yöllä». Ehkä hän on vikapää
muihinkin veritöihin kuin tähän viimeiseen.
Hän löysi minut priki Renatasta, kun minä olin avuton lapsi. Kenties
matkustivat minun Isäni ja Äitini samalla laivalla.
Kenties on minun kasvatusisäni minun vanhempieni surmaaja.
_Helluntai-Päivänä_.
Tänään hän jälleen kysyi, tahdonko minä ottaa hänet avioksi. Minä
vastasin samoin kuin edelliselläkin kerralla.
»Meidän välillämme ei ole mitään verisidettä», vastasi hän taaskin.
»Ei», sanoin minä, »mutta kenties verivelka.»
Hänen poskensa muuttuivat valkoisiksi.
»Mitä sinä tarkoitat mokomalla puheella?» kysyi hän lopulta.
»Te olette murhamies», sanoin minä, »enkä minä ota Teitä koskaan
avioksi.»
»Te olette myöskin minun kasvatusisäni», lisäsin minä, »ja mitä
rikoksia lienettekin tehnyt, niin jätän minä tuomion Jumalalle. Mutta
minä pyydän Jeesuksen nimessä, että Te annatte minun lähteä täältä.»
Hän meni ääneti pois tyköäni.
_Pyhän Kolminaisuuden Sunnuntaina_.
Hailinpyynti on alkanut. Me laskemme verkkoja ja kalastamme taaskin
kahdessa venekunnassa. Jan ja Henrika. Vanhus ja minä.
Vanhalla on aina paloviinaa veneessä ja kieli hänellä käy kuin
ämmällä... Hän puhelee niin mairean ystävällisesti minulle tänä
kevännä. Mutta isäntä ei katso minuun yhtään kertaa, vielä vähemmän
hän puhuu minulle.
_Toisena Sunnuntaina Kesä-Kuussa_.
Eilen täytyi minun taas lähteä merelle vanhuksen kanssa. Hän oli
valmiiksi humalassa, kun soudimme satamasta.
Kun minun piti nousta veneeseen rantakalliolta, tapahtui, että minä
luiskahdin ja putosin mereen. Minä pelastuin hädin tuskin. Vesi oli
niin syvää, että se ylettyi minua kaulaan.
Se oli vanhuksen syy, koska hän työnsi airolla veneen liikkeelle juuri
silloin, kun minun piti astua veneeseen. Minä luulen, että hän koetti
hukuttaa minut.
Minun elämäni on Jumalan kädessä.