Siihen wastataan: "ohoh, ei sinnepäinkään; mene uudelleen ja pese
tuolla terwapuolikossa!"
Senkin tehtyä kysyy: "joko nyt wälttäisi?" ja siihen wastataan: "jo nyt
wähän wälttänee".
Sitte pyyhettä kysyen neuotaan häntä pyyhkiymään ensin
ruumenhinkalossa, ja siitä ei apua ollen, toisen kerran
höyhenpuolikossa; taikka käskee isäntä Kitin noutaa hänelle
wanhan nokisen koiranhännän kodan orrelta pyyhkeeksi.
Nyt kysytään mitä hänelle kuuluu? Wieras wastaa ei kuuluwan erittäin
mitään, ainoasti kolmella (eli kuudella) arwoituksella woitetun
olewansa, joihin läksi wastausta etsimään, sanoen: "jo olen paljon
kulkenunna, kysellyt kyliä myöten, pitkin teitä tiedustellut, enkö
saisi wastausta".
Hymylässä käsketään sanoa mitkä arwoitukset ne oliwat, joita ei
tiennyt.
"Kysyttiin minulta ensiksi, mikä kolmijalkainen paikallansa pyörii; en
tiennyt sitä".
"Woi, woi sinuasi, kun sitä et tiennyt; rukki han se on".
"Sitte kysyttiin minulta, mikä maalla kaatuu, wedessä seisoo; jota myös
en tiennyt".
"Woi, woi sinuasi, kun et sitäkään tiennyt werkko han se on".
"Wielä minulta kysyttiin, mikä pikku lintu liinahäntä läpi seinän
lentelee, ja se oli kolmas, jota en woinut arwata".
"Woi, woi sinuasi, kun et toki sitäkään arwannut; neula han se on".
"Suuri kiitos neuwomastanne, waan olisi minun wähäsen nälkäkin;
saisinko mitä syödäkseni".
"Olis tuolla kodan orrella wanha kissanhäntä, hiiret hiukan kalunneet,
siin' on sinulla syödäksesi, tadetwettä tanhualla, siin' on juomista
sinulle".
Wiikomman tällä matkalla wiiwyttyänsä jo alkaa yksi ja toinenkin
arwoitusseurasta wirkellä: "mitäpäs meidän Hymylän wieraalla, kun jo ei
ala takasin kuulua". Wiimen palattuansa asettautuu owisoppeen, jossa
seisoessaan häneltä kysytään, mitä Hymylässä kuuluu, johon pistää
wastaukseksi mitä milloinkin johtuu mieleen, usein seuraawankin lorun:
Kuulin kummat, näin imehet.
Hymylässä käydessäni:
Orawa ahoja kynti,
Hepo hännin puuhun juoksi,
Hirsi weti, härkä notkui
Reki kesti, tie hajosi;
Kirwehellä keitettihin,
Kattilalla leikattihin,
Lammas lattian lakasi,
Piiat pahnassa makasi,
Lehmät leipoi taikinata,
Porsahat pani olutta,
Akat ammoi kytkyessä,
Emännät sikana röhki j. n. e..[11]
Taikka kertoo hän matkastaan toiseen tapaan sanoen: "syötettiin minua
siellä ja juotettiin, minun yhä nälkä. Wielä lähteissäni annettiin
piirainen; otin käteeni, kah kädessä ei mitään, panin suuhuni, suussa
tyhjä. Ja annettiin minulle sininen takki ja werkainen lakki, jäinen
hewonen ja nauriinen satula ja hernehinen ruoska. Istuin minä hewoselle
ja ratsastin, ratsastin. Lintunen lauloi tien wieressä: sininen takki,
sininen takki, minulle kuului: sinun ei takki, sinun ei takki. Minä
otin takin ja ripustin oksalle. Sitte ratsastin, ratsastin, lintunen
lauloi: werasta lakki, werasta lakki, minun korwiini kuului:
warastuslakki, warastuslakki. Otin minä lakin ja nakkasin metsään.
Wielä ratsastin, ratsastin, jo näjin, riihi palaa. Minä seisotin
hewoseni, menin riihtä sammuttamaan. Hewonen sillä aikaa suli. Otin
sitte satulan olalleni ja ruoskan wyön alle, astuin, astuin, näjin
kaksi sikaa tappelemassa. Minä niitä satulallani lyödä kolhasin, siat
söiwät koko satulan. Siitä läksin matkaani, astuin, astuin, jo näjin
kaksi kukkoa tappelemassa. Minä ruoskalla lyödä sutkasin, he minulta
ruoskan söiwät. Siitä sitten tulin kotia ja niin nyt olen tässä".
Sitte taikka jo ennen matkakertoelmataan kysytään Hymylästä tulleelta,
joko nyt tietäisi ne wastaamatta jääneet arwoitukset, joihin sitte
sanoo wastaukset ja pääsee sillä itse toisia, jos taitaa, Hymylään
laittamaan.
Kajaanista 13 päiwä Joulukuuta 1843.