Hautakappeli.
_Julia_ (makaa valekuolleena).
_Romeo_: Se oli siis sittenkin totta! Kuollut! Onnemme unelma on
rauennut!
(Juo myrkkyä veronaalia.)
_Paris_ (tulee): Haa, montaguelainen, pois täältä!
_Romeo_: Pois itse! (Pistää Pariksen kuoliaaksi.)
_Paris_ (kuolee).
_Haudankaivaja_ (tulee): 15 markkaa.
_Romeo_ (kuolee myrkkyyn).
_Haudankaivaja_: Ja 15 markkaa.
_Julia_ (herää): Missä olenkaan? Ah! Romeo, Romeo! Paris! Ymmärrän
kaiken! Nyt kuolen kokonaan. (Pistää tikarin rintaansa.)
_Haudankaivaja_: Kuinka! Kuoli toistamiseen. Haudasta jo maksettu 15
mk. Useammin kuoltaessa 100 prosentin alennus. Ei kannata. Minulle
nimittäin.
_Julian isä_ ja _Romeon isä_ (tulevat): Mitä näemme! Apua! Kauheata!
_Julian isä_: Voi meitä! Puoluekiihkomme on meiltä vaatinut raskaat
uhrit.
_Romeon isä_: Katkeraa on tämä! Sydämeni pakahtuu ja kiroan
puolueriidan!
_Julian isä_: Näin kalliilla hinnalla meidän piti nähdä, mihin
puolueraivo johtaa. Riittäköön jo. Yhtykäämme yhdeksi puolueeksi.
_Romeon isä_: Niin, montaguein puolue on valmis rauhaan, ehdolla, että
sen periaatteista ei tingitä.
_Julian isä_: Meidänkö puolueen periaatteet sitten olisivat niin
halvat, että niistä tingittäisiin! Ei tuumaakaan!
_Romeon isä_: Haa, capuletilainen!
_Julian isä_: Haa, montaguelainen!
(Pistävät toisensa kuoliaaksi.)
_Haudankaivaja_: 30 markkaa. — Yhdellä kertaa 5 kuollutta! Tämäpä
on oikein virkeätä puolue-elämää. Suokoon sallimus, että Veronan
kansalaiset edelleenkin innolla jatkaisivat puoluetoimintaansa. Siitä
hyödyn minä. Ja siitä hyötyy — niinkuin he itsekin sanovat — maa.