_Rouva_ (palvelijattarelleen): Iita, onko herra kotona?
_Iita_: On se.
_Rouva_: Mitä hän tekee?
_Iita_: Kiroilee.
_Rouva_: Akseli!
_Herra_ (tulee): Mitä nyt taas?
_Rouva_: Miksi kiroilet?
_Herra_: Hoidan nykyään sillä tavalla liikeasioitani.
_Rouva_: Olen ostanut uuden hatun, viimeisintä muotia. Hinta 1,750
markkaa. Saat laskun.
_Herra_: Kiitos.
_Rouva_: Miksi kiität?
_Herra_: Tarvitsin juuri sitä summaa tehdäkseni vararikon.
_Rouva_: Sepä hauskaa, että minusta oli apua.
_Herra_: Paljon apua — tässä asiassa.
_Rouva_: Vihaan parasta ystävätärtäni.
_Herra_: Tietysti.
_Rouva_: Aion tappaa hänet tällä uudella hatulla. Hän on kuoleva
kateudesta sen nähdessään.
_Iita_: Ohhoh!
_Rouva_: Iita menee ulos!
_Iita_: Minä menen koko talosta. Olenkin ollut liika kauan. Kolme
päivää.
_Rouva_: Meidän perheessä palvelijat aina pysyvät. Meillä oli kerran
uskottu palvelija, joka pysyi 8 päivää.
_Iita_: Tämä ei olekaan mikään hieno perhe.
_Herra_: Iita menee nopeammin ulos!
_Iita_: Kyllä menen ja kyllä vielä näytän!