Tätä ei pidä lukea. Tänä on nimittäin alkulause.
Kirjojen tekijät usein alkulauseissa yrittävät jollain tavoin puolustaa
tekoaan.
Allekirjoittanut ei edes yritäkään puolustautua. Ainoa, mitä ehkä
rohkenisin puolustaa, on kirjan nimi.
Se nimi on otettu sitä varten, että tässä kirjassa olisi ainakin
yksi lause, joka eittämättömästi on totta. Sillä se jos mikään pitää
paikkansa, että vahingosta vihastuu.
Sanotaan kyllä, että vahingosta viisastuukin, mutta toistaiseksi näkee
maailmassa melkoista enemmän vahinkoja kuin viisastuneita. Vahingosta
vihastuneet ovat lukuisampia. Elämä onkin vahinkojen ohella harmeista
ja murjotuksesta kylläinen.
On sentään vahinkoja, jotka tekevät iloiseksikin. Ne vahingot
sattuvat muille, ja ilo on vahingoniloa. Mutta paljon hauskemmalta
näyttäisi maailma ja valoisammalta elämä, jos ihmiset osaisivat olla
vahingoniloisia omien vahinkojensa johdosta. Kiukku ja murhehan eivät
kuitenkaan tapahtunutta tapahtumattomaksi saa, mutta ilo parantaa
haavoja.
Toivon, että ne, jotka vahingossa ostavat, lainaavat, saavat tai
varastavat tämän kirjan, eivät vihastuisi, vaan kaikesta huolimatta
koettaisivat olla iloisia. Tämähän on ohimenevää.
_Olli_.