Minä olin synkkä ja haudoin hulluja haaveita, mutta sinä sanoit: "Minä
olen valoisa."
Monet kohtalot olivat minua koetelleet, minä olin tinkinyt
ajatuksistani ja vaipunut, siksi että minä olin taipunut. Mutta sinä
sanoit: "Minä teen sinut suureksi ja ylpeäksi jälleen."
Mutta kun minä sanoin, että minä myös olin runoilija, silloin et sinä
sanonut mitään, vaan menit pois ja itkit, sillä sinä huomasit, ettei
tässä ollut sinulla mitään tekemistä. Sillä köyhä voi tulla rikkaaksi
ja hullu valoisaksi, mutta jos runoilija ajatuksistaan tinkii, niin ei
mikään mahti maailmassa voi enää häntä jaloilleen nostaa.