Ja meri kantoi päivän kuvaa rinnassaan ja päivä lähti taistelemaan
pilviä ja pahoja henkiä vastaan. Mutta joka kerran kuin hän alas
katsahti, näki hän aalloissa oman kuvansa. Silloin säkenöi jälleen
hänen säilänsä ja hänen vihollisensa väistyivät ja pakenivat. Ja he
sanoivat: "Paetkaamme, sillä meri rakastaa häntä."
Niin mahtava on meri, kun se päivän kuvaa helmassaan kantaa. Ja niin
voimakas on päivä, kun se tietää meren sitä rakastavan.
Mutta kun ilta jälleen joutui, meni päivä mereen suurena ja säteilevänä
ja meri kuivui hänen polttavien suukkojensa alla. Jokaisesta heidän
suudelmastaan tuikahti tulinen tähti taivaalle ja heidän hellyytensä
kohosi yli maan kuin lempeä kuu. Ja ihmiset, jotka sen näkivät,
sanoivat: "Rakastakaamme toisiamme niinkuin meri ja päivä toisiaan
rakastaa."