Tämän Matti Kurjen valitsivat Pirkkalaiset päällysmiehekseen ja
karasivat sitten n. v. 1280 paikoilla Lappalaisten päälle. Sota alkoi
ensin Satakunnassa, jossa vielä muistellaan monta paikkaa
toratantereiksi. Niin esim. on saari Wesilahden järvessä, joka kuuluu
olleen sen seudun Lappalaisten viime turvapaikkana. Se on siitä saanut
nimen _Wapaa Luoto_. Ei aikaakaan niin samosivat Pirkkalaiset yli
Maanselän Pohjanmaalle. Ensi-yrityksellään he valloittivat koko
eteläkulman Pohjanmaata ja panivat ensimmäiselle pitäjälle siellä nimen
Kyrö, jotta muistettaisiin mistä paikoin siihen asukkaita oli tullut.
Muutamia vuosia sen perästä he toisella yrittämällä etenivät
Tornion- ja Keminjoen suuhun asti, johonka myöskin perustettiin
uutisasunnot. Näin täytyi Pohjanranta suomenkielisillä asukkailla ja
Lappalaiset karkoitettiin sydänmaihin syrjälle. Siinä saivat vielä
jotkut vuosisadat kalastella, metsästellä, vaan saaliistansa täytyi
maksaa runsaat verot Pirkkalaisille.
Tätä veroa Lappalaiset suorittivat nahkoina ja kaloina, jotka
Pirkkalaiset sitten veivät Pohjanlahden rannoille. Siellä syntyi
virtain suussa vireä liike ja monesta maasta keräytyi kansaa kaupalle.
Kaikkein kuuluisinna Pohjanrannan kauppaloista oli Tornionjoen suu,
jota silloin mainittiin nimellä _Satama_. Lapinverosta ja kaupastansa
paisuivat Pirkkalaiset ylen rikkaiksi ja mahtaviksi. He elivät
ylellisesti ja koreilivat aina punaisissa pukuimissa. Tätä heidän
valtaansa Pohjanmaalla kesti melkein kolme sataa vuotta, kunnes Ruotsin
kuningas Kustaa Waasa heiltä oikeudet hävitti.