Puhuteltu vapisi kuin haavan lehti. "Hän on mennyt pois — Sacedoniin!"

"Siihenkö kurjuuden pesään?" kysyi don Diego suuttuen.

"Niin, hän tahtoi itse päästä maalle."

"Suu kiinni, vanha kettu! Onhan don Eustaguio anastanut kaiken hänen

omaisuutensa?"

Ovenvartia oli pyörtyä säikähdyksestä.

"Tänne vain sisälle! Minä tiedän kaikki!" — Samassa riuhtoi hän

puhuteltua turkinkauluksesta sisälle. "Osaatko kirjoittaa?" ärjäsi hän.

"Kyllä hyvä herra — aivan hyvin."

"Istu siis tähän ja kirjoita todistus, jossa vakuutat, että mies, joka

vuosi takaperin tavattiin kreivitär Serenan luona, olin minä — hänen

puolisonsa."

"Suokaa anteeksi..." alkoi ovenvartia. "Älä keskeytä minua, lurjus!"

huusi Diego vihaisesti, salaa iloiten tämän miehen tuskasta. "Onpa

nenäsi vielä kierossa korvapuustista, jonka vuosi sitten kädestäni sait

— varo vain, etten heti samanlaisella laita sitä taas asemilleen."

Säikähtynyt ovenvartia kirjoitti kaikki, mitä Diego hänelle saneli.

Paperissa nimitti hän itseään inhottavaksi roistoksi — niin usein kuin

käskettiin.

"Onko täällä vielä ketään, joka osaa kirjoittaa?" kysyi Diego

katsahtaen ympärilleen kamarissa.

"Kyllä — vaimoni", vastasi ovenvartia osoittaen nurkkaan kyyristynyttä

vapisevaa olentoa. Don Diego tarttui hänen niskaansa ja veti hänet

pöydän luo. "Pane sinäkin tuohon nimesi!" ärjäsi hän.

"Minä en näe ilman laseja!" valitti vaimo. "Pistä nenäsi likemmäksi",

neuvoi don Diego ja painoi armottomasti hänen päätänsä alemmaksi. Vaimo

kirjoitti alle, ja don Diego pisti paperin taskuunsa. "No, nyt", sanoi

hän, "saa lempo teidät viedä."

Aviopari kiitti nöyrimmästi, ettei hän sitä itse ottanut vaivakseen.

"Don Eustaguiolle voitte viedä terveisiä ja sanoa, että olen aikonut

toimittaa hänen korvansa museoon. Joutukoon siis minun puheilleni!"

Muutamia silmänräpäyksiä myöhemmin seisoi Diego paraatitorilla, jossa

ylipäällikkö, herttua Wellington omakätisesti kiinnitti hänen rintaansa

kunniamerkin urhoollisuudesta. Samassa tilaisuudessa pyysi Diego lomaa

muutamiksi päiviksi.

Vielä saman tunnin kuluessa riensi hän jo ratsun selässä nopeasti kuin

nuoli maantietä pitkin kylää kohti, joka oli mainittu hänen puolisonsa

olinpaikkana.

Pa'ossa · 第 12 / 13 题