Myrsky jatkui vielä seuraavana päivänä. Lindermanin-järvi oli vain
kapea, veden täyttämä vuorenrotko. Tämän suppilon läpi puhalteli
vuorilta tuleva viima epäsäännöllisesti, toisin ajoin voimakkain
puuskin ja toisin ajoin hiukan hiljeten.
"Jos annatte minun yrittää, niin luulen meidän pääsevän matkalle",
sanoi Kit, kun kaikki oli valmiina lähtöä varten.
"Mitäpä sinä osaisit?" näykki Stine.
"Koettakaa", vastasi Kit ja mukautui.
Hän oli ensi kerran eläessään palkkatyössä, mutta hän oppi vakavasti
tottelemaan. Kuuliaisena ja hilpeänä hän otti osaa erilaisiin turhiin
yrityksiin, joilla koetettiin saada vene vesille.
"Miten sinä menettelisit?" kysyi vihdoin Sprague hengästymisestä
puolikuoliaana ja melkein uikuttaen.
"Kävisin istumaan ja odottaisin tyynempää hetkeä, ja sitten
yritettäisiin niin kovasti kuin suinkin jaksettaisiin."
Hän oli ensimmäinen, joka kehitti tuon suunnitelman, niin
yksinkertainen kuin se olikin. Se tuotti tuloksen heti ensi kertaa
käytäntöön sovellettaessa. He nostivat sitten huopapeiton mastoon
purjeeksi ja kiitivät järveä pitkin. Stine ja Sprague tulivat kohta
hilpeälle tuulelle. Alituisesta pessimismistään huolimatta oli myös
Shorty hyvällä päällä, ja Kitin mieltä innosti yritys niin, ettei hän
voinut nurkua. Sprague kamppaili peräsimen kanssa neljännestunnin,
mutta katsoi sitten pyytävästi Kitiin. Kit vapautti hänet.
"Minun käsivarteni ovat aivan puutuneet ponnistuksista", mutisi Sprague
puolustellen.
"Ette ole tainnut syödä koskaan karhunlihaa?" kysyi Kit
myötätuntoisesti.
"Mitä piruja tarkoitat?"
"En mitään erityistä. Arvelin vain."
Mutta herrojensa selän takaa Kit huomasi Shortyn säteilevän
irvistyksen. Shorty oli jo äkännyt, mikä piikki oli Kitin vihjauksessa.
Kit pysyi peräsimessä Lindermanin toiseen päähän asti. Hän oli niin
taitava, että molemmat nuoret ja työtä kammoavat herrat alkoivat
sanoa häntä perämieheksi. Shorty oli yhtä mielissään ja ryhtyi
vapaaehtoisesti jatkamaan kokin virkaa jättäen veneen hoidon toisille.
Lindermanin- ja Bennetin-järven välillä oli kannas. Keveässä lastissa
olevaa venettä autettiin pientä, mutta voimakasta yhdistävää virtaa
alaspäin, ja Kit sai paljon lisätietoja vedestä ja veneestä. Mutta kun
tuli kantaa matkatavaroita, niin Stine ja Sprague katosivat, ja heidän
palkollistensa täytyi kantaa kaksi päivää tavaroita kannaksen poikki,
niin että selkä oli katketa. Ja samaten kävi tällä matkalla monena
muuna surkeana päivänä.
Rautaisen ankara pohjolan talvi läheni lähenemistään, ja lukuisat
vastoinkäymiset viivyttivät heitä. Windy Armissa Stine karkotti Kitin
itsevaltiaasti pois peräsimestä ja rupesi itse hoitamaan sitä. Tunnin
kuluessa vene teki haaksirikon aaltojen pieksämällä rannalla. Kaksi
päivää meni siellä hukkaan korjauksia tehdessä. Kun he tulivat
lähtöpäivän aamuna veneen luo astuakseen siihen, huomasivat he, että
veneen keula- ja perälaitoihin oli piirretty isoin kirjaimin: