Synkkyyden jos saisit syksyn yöltä,
mustuutensa Hornan onkelolta,
merten syvänteeltä pohjattuuden --
näist' et konsaan synkkää pohjattuutta
saisi Annetteni tumman silmän.
Kirkkauden jos lainaat kristallilta,
lähteen silmäkkeeltä puhtautensa,
itse auringolta lämmön voiman --
näist' et lämpöö, kirkkautta saisi
armaan Annetteni lemmenkatseen.
Lainaa pehmoisuus sä untuvalta,
ota hienous päivän autereita,
sametilta hento höyhen-nukka --
saa et konsaan hellää hienoisuutta
oman Annetteni poskipäiden.
Ota mettä suusta mehiläisen,
kostontyydykkeeltä nautintonsa,
viehkeytensä ensi suukkoselta --
viehkeyttä hurmaavaa et saisi,
mik' on Annetteni rusosuulla.
Nälkään nääntyvältä leipä riistä,
viime toivo epätoivoiselta,
armaat aartehensa saiturilta --
sitä murhetta et heille saata,
kuin jos multa Annetteni veisit.