Istuin kerran taivas-alla
kuutamalla
tarkastain,
kuinka tähdet rauhaisasti,
armahasti
tuikki vain.
"Ei ne tunne ihmis-huolta,
varjapuolta
elon tään;
ei ne tunne pettymystä,
kärsimystä
ensinkään!"
Näin mä mietin. Toivotellen,
kaipaellen
huudahdin:
"Oi, jos oisin tähtö vainen,
taivahainen
miekkoisin!
Nautitsisin rauhaisuutta,
murhetuutta
aina vain,
tunteheni tuudittaisin,
sammuttaisin
rinnassain."
Kaduin kohta mietelmääni:
sydäntäni
vaihda en.
Sekä myrskyisätä että
tyyntä vettä
soutelen.
1885.